Haikein mielin

Eilen sain suruviestin Sveitsistä,  hyvä ystäväni oli yöllä nukkuessaan nukkunut ikiuneen omassa sängyssään.

Ystäväni sairasti harvinaista syöpää, joka hoidoista huolimatta eteni ja vei lopulta voiton.

Olimme nuorina 1960-luvulla opiskelukavereita ja asuimmekin 2.5 vuotta yhdessä. Nuo yhteiset vuodet antoivat meille paljon yhteisiä kokemuksia ja rakkaita muistoja.  Yhdistivät meidät elämän kestävin siten.  Pian valmistumisemme jälkeen ystäväni muutti Sveitsiin, jossa perusti perheen ja eli aikuisikänsä siis siellä.  Kaikki nämä vuosikymmenet pidimme yhteyttä.  Tosin oli välillä vuosia, että lähetimme vain joulutervehdyksen toisillemme, mutta nyt viime vuosina olemme olleet taas tiiviimmin yhteydessä kirjein ja puheluin. Nyt voin lähettää hänelle terveiseni vain enkeleiden välityksellä.  

 

Ystävyys jatkuu, ei se katoa pois,

vaikka hän ei enää vierelläsi ois.
Se jatkuu kauas sateenkaaren taa,
sieltä löytyy teidän muistojen maa.
Se ylittää pilvet, vie tähtien päälle,
heittää hyvästit kaikelle ikävälle.
Hymy tarttuu, voi käsi käteen liittyä,
astelette taas kohti kukkivaa niittyä.
Kyynelet kuivaa ja katso: Siellä,
on ystäväsi, sua odottaa vielä.