Joulukuu alkoi mukavasti

Otsikon mukaisesti joulukuu alkoi tosi mukavasti.  Ensin sain vieraakseni ihanan ystäväni Marleenan ja hänen lisäkseen sain kivaa postiakin. 

Marleenan kanssa mentiin Maakarin Neulekammariin, jossa oli tällä kertaa ohjelmassa jouluiset virkkaustyöt.   Menomatkalla poikkesimme tuonne naapurikunnan puolelle hakemaan mukaan myös Tainan, joka on ahkeroinut kovasti sytomyssyjä.  Lähiaikoina muuten järjestämme Tainan kanssa täällä Lankapirtissä arvauskilpailun, joten kannattaa poiketa täällä.  Maakarissa olikin niin paljon innokkaita joulukoristeiden tekijöitä, että jouduimme jakautumaan kolmeen eri huoneeseen ja Elina-ohjaaja sitten juoksi huoneesta toiseen.  Mutta kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä ja monenlaisia jouluisia töitä siellä tehtiinkin.

Marleena ja minä päädyimme virkkaamaan enkelit.  Minä tosin en ehtinyt saada omaani valmiiksi, mutta hyvälle alulle kuitenkin.  Seuraavana päivänä sitten kotona virkkasin sen valmiiksi ja Marleena teki omalleen sädekehänkin.  Siitä voit siis päätellä, kumpi on kummankin enkeli.  Ohjeena käytimme Sinikan kutimista löytyvää ohjetta.  Niin mukavaa tehtävää oli tämä enkelin virkkaus, että ostin tänään sopivampaa lankaa seuraaviin enkeleihin.

Vielä lähikuva Marleenan enkelin sädekehästä.

Meille tulee nykyisin posti kovin myöhään, siis ihan illallakin, niin kuin nytkin joulukuun alkajaisiksi. Mutta ehtiväthän ne mukavatkin postit perillä, vaikka hitaasti tulevatkin.  Mutta asiaan.  Piiku oli puuhanaisena keräämässä TYKSiin syöpäpotilaille villasukkia ja järjesti blogissaan arpajaiset, paljonko lahjoitetut sukat painavat yhteensä.  Arvaapa, kuka arvasi lähimmäksi!  No minä tietenkin!  Täällä Piiku kertoo asiasta.  Nyt sain palkinnon tuosta parhaimmasta arvauksesta.

 Ja miten mainio palkinto!  Monenlaista ihanaa, niin suulle kuin silmille ja sormillekin!  Suuret kiitokset paketista ja lämpimät halit tältä iloiselta voittajalta!

Siinä oli ensinnäkin ihan minun mieliväreissäni olevaa Äiti-puffan kasvisväreillä värjäämää lankaa Sukka-Puffa väri Nuori Isäntä.  Siis tämä neuloja saa taas itselleen kauniit sukat, ohjettakin jo ehdin hiukan katsella.  Lisäksi paketissa oli kätevät puikonsuojukset vai miksi noita puupalikoita sanoisi.  Alla lisäselvitystä.  Suun makeaksi   -slurp!-   tekevää tummaa minttusuklaata ja kuvassa suklaan päällä näkyvät neulat.  Nekin ovat minulle aivan uusi tuttavuus, mutta arvailen niiden olevan tarkoitetut neuleiden ompeluun.  Kuvassa ei näy, mutta neulan päässä ei ole tavanomaista neulansilmää vaan sellainen vähän siimaa muistuttavasta aineesta tehty lenkura.  Valaiskaa minua, hyvät ystävät, olenko aivan väärässä. 

"Puupalikat"  pääsivät heti käyttöön keskeneräiseen sukankutimeeni.  Mainiot kapistukset, joita olen nähnyt aiemmin vain kuvissa ja nyt sain itselleni.  Siis kaksi onttoa puupalikkaa on kiinnitetty toisiinsa tukevalla kuminauhalla.  Muodostuu jämäkästi paikoillaan pysyvä suojus sukkapuikkojen päälle.  Eipä pistele eikä töki enää matkakäsityön puikot.

 Ja mukava korttikin oli mukana kaiken muun ihanuuden lisäksi.  Kortti näkyy tosin huonosti tuossa kuvassani, mutta siinä  herttainen lapsi ja runo onnesta:  

Onni on pienissä asioissa. 

Hymyssä lapsen herttaisen. 

Onni on silmissä säteilevissä, 

hetkissä arkipäivien. 

Onpa upea palkinto!  Kannatti hiukan järkeillä arvausta tehdessä.  Arvauksestani kerron sen verran, taisin ensimmäisen kerran oikein tarkoin pohtia, montako paria sukkia mahtaisi tulla keräykseen ja sitten arvelin, paljonko sellainen sukakkasa painaisi.  Ja osuin siis melkein nappiin, vain 200g alakanttiin.

Mukavaa viikonloppua ja hyvää toista adventtisunnuntaita kaikille!