Aivan ensimmäiseksi mukavia uutisia sytomyssyilyyn liittyen. Seijasisko kertoo täällä blogissaan kahdesta lankalahjoituksesta. Lotta ja Maila ovat lahjoittaneet useita kiloja ihania lankoja sytomyssyihin ja muihinkin käsitöihin esimerkiksi Etiopian nuttuihin. Kiitos, kiitos kummallekin lahjoittajalle arvokkaasta lahjasta! Käykäähän kaikki katsomassa ja ihailemassa Seijasiskon neuleblogissa niitä lankoja ja joka haluaisi tuosta erästä lankaa, niin ottakoon yhteyttä Seijasiskoon, joka jakaa langat. On se ihanaa, kun niin moni on vielä mukana tässä sytomyssyasiassa. Kuka tekee itse myssyjä ja kuka lahjoittaa lankaa niitä varten.
Eilen illalla kotiuduttiin Äkäslompolosta ja tämä päivä onkin mennyt pyykin pesuun ja kukkien katsastukseen. Iloisia yllätyksiäkin löysin.
Keväthän on tunnetusti tulppaanien aikaa täällä meilläkin eikä vain Hollannissa.
Mutta myös amaryllisten kukinnan aikaa. Tuolta ahtaudesta se taas tunkee esiin, pienenä ja surkean näköisenä, mutta kehittyy sitten lopulta niin upeaksi ja isoksi kukaksi. Ensimmäinen tämän kevään kukkasarja sieltä on tulossa.
Ensimmäiset santun nuputkin olivat putkahtnaeet näkyviin.
Enpä muuten malta olla kertomatta ja kehumatta mainiota santtujen "kukitustapaani", joka on todettu toimivaksi muidenkin kokemuksen mukaan. Nimittäin, jos santtuni eivät kuki tai kukkivat huonosti, pidän niille puhuttelun ja uhkaan niitä ulosheitolle, jos ei kukkia ala ilmestymään. Ja se muuten tehoaa!!! Intsukin sen voi todistaa. Kerran, taitaa olla jo pari vuotta sitten vai liekö peräti kolmekin, kun hän ihmetteli minun santtujeni kukkimista ja kertoi, ettei hänen santut kuki. Kerroin hänelle nuo yllämainitut ohjeeni ja Intsu kokeili niitä. Ja yllätys, yllätys, hänenkin santut ovat tietääkseni kukkineet sen jälkeen. Vilkutukset vain sinne Intsulle, jokos santtuihisi on ilmestynyt nuppuja. ;D
Kevät siis edistyy pikku hiljaa, kukatkin sen todistavat. Lunta on vielä kyllä valtavasti, mutta pian se alkaa sulaa. Iloisena odotan kesää ja kukkia ja lämpöä ja linnunlaulua...
.jpg)
Kyllä, niin se vaan kevät tulee ja sen todella huomaa noista kasveista. Sinullapa on tottelevaisia kukkia siellä.. =) Mummoni rakasti noita santtuja ja hänellä oli niitä kymmenittäin, joista tuli hänen hoidossaan komeita kukkia..
VastaaPoistaEnpä olekaan kuullut tuota kukkien hoitovinkkiä ennen, täytyy varmaan kokeilla. Minä "kukitan" santtuni kuumalla vedellä ja ravinteella, nuput on jo ilmestyneet.
VastaaPoistaMinun pitää myös kokeilla uhkailua; santut kasvattavat vain lehtiä.
VastaaPoistaKiva tulla kotiin kun kukat toivottavat tervetulleeksi! Minä en ole koskaan onistunut kukittamaan niitä uudestaan...
VastaaPoistaIhania kukkia. Mullakin on muuten tulppaaneja just tuommoiseesa siihen tarkoitukseen suunnitellussa maljakossa -täälläkertaa ovat valkoisia. Onkohan mulla kuri höltynyt, kun entisessä kodissa keittiön itäikkunalla Santut kukki aina uudestaan-tosi on mullatkin vaihtamatta.Epäilen myös että vaikka Santtu viihtyy jopa pohjoisikkunalla niin luoteisikkuna ja terassin katto on saattaa olla liian varjoisa.
VastaaPoista- Huh, kylläpä helpotti! Minä jo ajattelinkin, kun olit niin kauan poissa, että kuolevatkohan kukkasi.
VastaaPoistaKyllä minun Santtuni ovat aina ottaneet todesta, kun olen niitä uhkaillut ja kohta olen saanut viedä ne "roiskikseen". No, en nyt kyllä viime vuosiin, mutta eipä ole ollut Santtujakaan.
-taina-
Kivahan se on kotiin palata. HHV-huiveista on yhteenvetobloggaus blogissani, sinne voipi linkittää huiveja. Tänne tuli eilen Hellu ja Henkka mummilaviikonloppua viettämään, eli täällä ei paljon neulota. Tänään tulee vielä aurinkoinen päiväkin.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Ihanaa :D
VastaaPoistaKukkiin siis tehoaa sama mikä lapsiin, uhkailu ja kiristys! Entäs lahjonta? ;)
Alanpa minäkin rähjäämään santulleni, jos siitä innostuisi vaikka kukkimaan :) Yksi santtu on elossa, kun laitoin sen lintuhäkkiin ylös katosta riippumaan. Sieltä ei kissat pääse sitä napsimaan suihinsa, mutta ei näy santtu viihtyvän vanki :)na
VastaaPoistaOi, kukkayllätykset ruukuissa ovat ihania. Itse ostin vastikään yhden santun, kun muutossa se yksi ja ainoa juurrutettu santunlehti pääsi unohtumaan pussin pohjalle ja menehtyi.. *hups* Nyt olen pistänyt jo uusia lehtiä juurtumaan, joten kyllä meilläkin pian jonkinlainen santtuarmeija on :)
VastaaPoistaAnoppinu uhkaili santtujaan ulosheitolla ja nehän heti ryhtyivät kukkimaan
VastaaPoistaSelvät kevään merkit,kun kukkaset alkavat työntää nuppuja.
VastaaPoistaPirjo (eka): Uhkailu näköjään tepsii ainakin santtuihin! ;D Mutta mitenkään huippukukkijia eivät minun santtuni ole kylläkään.
VastaaPoistaPirjo (toka): Kannattaa kokeilla! Pitäisiköhän minun kokeilla tuota sinun kuuman veden konstiasi! :o
Marjut: Minä muuten napsin santuistani lehtiä vähemmäksi. :)
Auli: Joo kukkimaan alkaneet kasvit ilahduttavat kotiin tulijaa. :)
Seijasisko: Nämä nuppuiset santut ovat olleet talven etelään olevan ikkunan pielessä, mutta niin, ettei aurinko pääse niitä paahtamaan. Pohjoisikkunan santuissa ei ole vielä nuppuja, mutta ne ovat kyllä eri lajiakin kuin nämä nuppuiset.
Taina: Ei niitä santtujakaan saa sentään pelotella aivan kuoliaaksi asti! ;DDD
Mammutti: Pitääpä käydä katsastamassa HHV-sivu blogissasi. :) En ole juuri netissä ollut muutamaan päivään, joten en tiedä oikein mitään.
Mrs. Marple: Hmh, eipä ole tullut kokeiltua tuota lahjontaa kukkiin! ;DDD
Sude: Hyvä konsti, panna kukat lintuhäkkiin! ;D Sitä kun nyt sopivasti uhkailet, niin sinulla on pian kukkiva lintuhäkki! ;)
Aava: Menestystä santtuarmeijallesi! :) Ne on upeita kukkivina.
Enkuli: Ai anopillasi oli samat metodit! ;) En siis ole ainoa sen sortin kukkien kasvattaja.
Famu: Niin on! Ja mitä ihanin kevään merkki onkin. :)