Kesäretkellä

Kävin pari päivää sitten tutustumassa minäkin Ranuan eläinpuiston tämän kesän vetonaulaan, siis siihen pieneen  - nyt jo aikaa suureen -  jääkarhun poikaseen. Kuten olemme saaneet kuulla mediasta ja lukeneet myös monesta blogista, poikanen on saanut suuren yleisön suosion. Enkä ihmettele sitä ollenkaan. 

Mutta ensin muutama sananen itse matkastamme. Olin mieheni kanssa muutaman päivän kestävällä kesäretkellä. Auntovaunun kanssa kuljettiin, joten koti oli mukana ja siinä yövyttiin sopivissa paikoissa. 

Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli Tähtiranta, jonne saavuimme lauantaina.  Illalla tietenkin kävimme tanssimassa tutulla parketilla, kun "tanssihulluja" ollaan. Edellisestä käynnistämme siellä olikin jo viisi vuotta, mutta entisiä tuttuja löytyi vieläkin.  

Seuraavana aamuna ajelimme Marleenan luo viettämään sunnuntaipäivää ja illalla sitten vielä Ranualle.  Siellä majoituimme Eläinpuiston viereiselle karavaanarialueelle.  Seuraava päivä kuluikin rattoisasti puistossa eläimiä ihailemassa. Illalla vielä ajoimme Pudasjärvelle Jyrkkäkosken Campingalueella.  Seuraava päivä, siis eilinen, olikin sitten jo niin sateinen, että oli oikein mukava istua autossa sukankutimen kanssa, kun mies ajeli kotiin. Muina päivinä sää oli mukavan kesäinen. Kokonaisuudessaan mukava pikku matka!

Mutta siihen pääasiaan, eli eläinpuistoon ja jääkarhun poikaseen. Pennulle muuten etsitään nimeä, ehdotuksensa voi jättää täällä ja osallistua kilpailuun. Minä en ole vielä keksinyt mitään nasevaa ja hauskaa, mutta mietinnässä on!

Tästä tuttavuutemme alkoi: poikanen oli päiväunilla ja Venus-emo valvoi, ettei mikään vaara uhkaa pientä

 Mutta sitten pentu heräsi  ja meni töykkimään emoa 

 Venus lähti karkuun ja poikanen perään

 Peräkkäin kulkivat, pentu emoa töykkien

 Jahas, nälkähän se sai pennun liikkeelle! Taisi emo ensin ehdotella, että odotetaan vielä hetki ruokinta-aikaa.

Kun pennun masu oli maitoa täynnä, matka kävi lammikon rantaan emon nuuhkiessa odottavana ilmaa.  Pian eläintenhoitaja saapuikin ja alkoi ruokintanäytös: omenoita ja porkkanoita loiskahti hiljalleen lammikkoon, josta jääkarhujen oli helppo napsia ne suuhunsa.

 Tässä pentu näyttää miettivän, menisinköhän tuonne.

 Roiskis!  Sinne se hyppäsi. Venus muuten laskeutui arvokkaasti kävellen veteen eikä roiskutellut sitä ollenkaan.

 Voi miten maukasta porkkanaa!

 Menenpä rannalle syömään.

Jokohan ne loppuivat porkkanat ja omenat, kun jäätelökin jo syötiin.

Isäjääkarhu Manasse muuten veteli viereisessä aitauksessaan sikeitä eikä korvaansa lotkauttanut, vaikka eläintenhoitaja koetti houkutella sitäkin syömään.

Vielä jokunen kuva ja sananen muutamasta muustakin tapaamastamme eläimestä. Suurimman osan puiston eläimistä jätän kuitenkin kertomukseni ulkopuolelle, vaikka kyllä me ne kaikki tavattiin.

Myös ruskeakarhut kiinnostivat meitä ja näimme osan niidenkin ruokintanäytöksestä.

 Niin inhimillinen istuma-asento

 Moikka kamu!

 

 Nälkähän tässä jo kurnii vatsassa.

Puiston vanha karhuherra Palle-Jooseppi on melkoinen taituri nappaamaan ilmassa lentävät omenat suoraan suuhunsa. Yksi sellainen on juuri rouskuteltavana. 

 

 Jälkiruokajäätelö lensi altaaseen, mutta pian Palle sen sieltä suuhunsa sai.

 Ilveskin aterioi, melkoinen palanen sianlihaa meni makoisiin suihin

 Kauniita värejä ilveksen turkissa

 Myskihärän "hiusharja" on samaa koko luokkaa kuin itse härkäkin

Tuliko hieno kampaus

Kotoinen ja useinkin näkemäni hirvi on aina yhtä majesteetillinen näky, olipa se eläintarhassa tai maantien laidassa tai kävelee mustikkametsässä vastaan.

Sen pituinen se tarina. Matkan käsitöistä sitten joskus myöhemmin, sukkaa ja myssyä vain tein.