Minttumaari-huivi

Lopultakin voin esitellä tämän huivin, josta olen ainakin pariin otteeseen maininnut ja olenpa näyttänyt kuvankin, jossa työ oli aivan alkutekijöissään.  Nyt huivi on päässyt lahjaksi saajalleen ja toivottavasti pääsee ilmojen viilentyessä ahkeraan käyttöönkin.

Minttumaari-huivi Gjestalin Maija -langasta, jonka menekki oli 190 g.  
Ohje löytyy täältä Ullasta ja ihan ohjeen mukaan pyrin tekemään paitsi puikkona käytin 5mm:n pitkää Addin pitsipyöröä.  

Pitkään olen ihaillut Minttumaari-huiveja aina niitä nähdessäni, mutta vasta nyt sain itse sellaisen tehtyä.  Ja saattaapa olla, ettei tämä jää viimeiseksi.

Huivi oli lopulta helppo tehdä, kun ensin oivalsin, miten niitä kaavioita pitäisi tulkita. Huivissahan on pitkästi noita palleroita  -mikähän niiden nimi onkaan, olen muistaakseni joskus kuullut-   ja niitä syntyy nopeasti, kun alkuun pääsee.

Reunapitsin kanssa olin kovasti ymmällä enkä saanut sitä tehtyä kaavion mukaan.  Keskellä kaavio toteutui, mutta...

... kärkiin piti minun tehdä oma sovellus.  Minulla oli nimittäin liikaa silmukoita, ehkä olin tehnyt huomaamattani jonkun virheen.  Eipä tuota taida kukaan huomata eikä se ainakaan käyttöä haittaa. Muistin tuota tehdessäni äitini vanhan sanonnan "Hullu ei huomaa, viisas ei virka!"  Ja vanhat sanonnathan ovat yleensä viisaita.




Ohjeen mukaan huivista tulee V-muotoinen, mutta minun huivistani tuli kyllä kolmio. Ehkä se olisi taipunut V:n muotoon, jos olisin lukenut ohjeen tarkoin ja pingottanut huivin sen mukaan.  Mutta minähän olin niin innoissani huivin valmistuttua, etten enää ohjeita lukenut vaan ryhdyin vaan pingottamaan. Minähän luulen osaavani pingottaa huivit, olenhan minä tehnyt sen niin monesti ennenkin. Mutta, mutta... luulo ei ole tiedon väärti.  ;)  Kaikesta huolimatta olen kuitenkin tyytyväinen tähän huiviin.