Vähälumisen talven jälkeen kevät tuntui tulevan kovin aikaisin, mutta sitten tulikin stoppi koleiden säiden merkeissä eikä kevät edennyt. Nyt ollaan sitten maristu, että on kylmää ja tuleeko sitä kesää ollenkaaan. Minä käyskentelin tänään pihalla kameran kanssa tutkimassa asiaa ja kerronpa täälläkin, millaisia lupauksia sieltä löytyy kesän tulosta. Viime yönä oli muuten taas pakkasyö, mutta nyt päivällä mittarissa jo yli +10 astetta.
Scillat kukkivat jo omenapuun juurella. Ne ova minun suosikkikukkiani, yksiä niistä monista, kun joka kevät muistavat niin aikaisin ilahduttaa minua.
Narsissitkin nostavat päätään, mutta minun penkissäni ne eivät kukoista. Joillakin ne kukkivat upeasti viikkokausia, mutta minulle tekevät vain muutamaan kukan.
Pionit ovat ainakin tähän asti vihtyneet hyvin ja niiden upeaa kukkaloistoa ollaan saatu ihailla jo ainakin kahtena kesänä. Suuret toiveet minulla on nytkin, mutta kesä näyttää, toteutuvatko ne. Vanhat tulppaanin sipulit vielä jaksavat nousta ja tehdä heiveröisiä nuppujakin, mutta rusakot käyvät herkuttelemassa niillä. Eräänäkin iltana yllätin samanaikaisesti kaksi rusakkoa tuosta penkistä.
Rhododendronkin lupailee kukkia. Viime kesänä tämä vielä näytti kuihtuvan pois, mutta nyt olen jo toiveikas.
Syksyllä istutin ruukkuruusun perennapenkkiin ajatellen, etä kuoleehan se siihen kyllä. Mutta silmuja tämäkin kasvattaa, joten ehkäpä jokunen kukkakin saadaan nähdä.
Vuohenjuuri tapansa mukaan kasvattaa lehtiä kovaa vauhtia, mutta nuppuja en vielä huomannut.
Viime kesänä sain lopultakin vuorikaunokin taimia, ehtivät muuten kukkiakin samana kesänä. Nyt uskon kukinnan olevan jo runsasta kuten vuorikaunokilla on tapana. Meillä oli edellisessä pihassamme valtaisa puska näitä ja kukkivat koko kesän, kun vain napsi lakastuneet kukat pois.
Äitienpäiväkukkaa äidin haudalle haettaessa ostettin kotiinkin ensimmäiset orvokit, jotka nyt ilahduttavat silmää ruukkuun istutettuina etuoven vieressä.
Tästä se kesä lähtee, kunhan ilma hieman lämpenee.
