Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Välityönä myssy


Viime aikoina on jotensakin alkanut kyllästyttää torkkupeiton teko. Onhan jo toinen tulossa ja lähellä valmistumista onneksi. Nyt kuitenkin tein välityönä kässäpiiriin aloittamani sytomyssyn. Arvelin nimittäin, että ehtisin jotain tehdä itsekin, kunhan olisin neuvonut toisille seuraavan vaiheen. Ja ehdinhän minä tovin kutoa, mutta valmiiksi en saanut. Mutta nyt se työ oli oikein mukava napata käsiin ja tikuttaa valmiiksi, kun jätin peitontekeleen odottamaan.



 Valmistui siis sytomyssy Elli-myssyn ohjeella, joka on omani ja löytyy täältä
Lanka pitkään marinoitunut alesta ostettu Puro Batik, jonka menekki oli 55 g
Ohjeen mukaisin silmukkamäärin ja 4 mm:n puikoin mentiin.

Väri turkoosi-violettia, joilla molemmilla syntyi suht' samanlevyiset raidat. Tässä turkoosi edessä, mutta...


...violetinkin puolen voi panna eteen joko oman mieltymyksen mukaan tai vaihdella vaikkapa vuoropäivinä.


Päälaelle syntyi tällainen kiehkura.

Ja OYS:n syöpäpolillehan minä tämän sytomyssyn kiikutan viimeistään marraskuussa, jolloin OYS:ssa on muutenkin käyntiä.

Olikin mennyt monta kuukautta edellisestä sytomyssystä, joka oli käsistäni valmistunut. Yleensä minulla menee niin, että teen useita myssyjä lyhyellä ajanjaksolla ja sitten tulee pitempi tauko, Saapa nähdä, miten nyt käy ja saako tämä seuraa. Lankakerän loppu jäi kyllä kässätuolini viereen ikään kuin odottamaan puikoille pääsyä. Mutta peittokin huutelee viimeistelemään sitä.


maanantai 16. lokakuuta 2017

Messuilla kävin minäkin


Oulussa oli Kädentaitomessut kuluneena viikonloppuna ja sinnepä minunkin piti rientää kuten jo niin monena vuonna aiemminkin. Tampereenkin messuilla olen muutaman kerran käynyt, viimeksi tosin useita vuosia sitten. Tampereen messut ovat paljon suuremmat kuin Oulun, mutta kyllä täälläkin on nähtävää ja tutkittavaa.


 Käyntini järjestin taas sunnuntaiaamuksi heti ovien avauduttua klo 10, koska kokemukseni mukaan silloin on jonkin verran vähemmän väkeä kuin lauantaina. Näin on enemmän tilaa ja rauhaa kuljeskella ja katsella esittelyssä olevia. Mutta ei nytkään tarvinnut yksin olla ja usein joutui jonottamaan nähdäkseen jotain mielenkiintoista.



 Tapani mukaan aloitin Böökin myyntipisteestä, jossa kävin moikkaamassa äitiä ja tytärtä, jotka uskollisesti käyvät Oulun messuilla. Sen jälkeen kiersin systemaattisesti messualueen kahteen kertaan, että varmasti huomaisin kaikki mielenkiintoiset asiat.  Monia kauniita ja ihania asioita näin, mutta eipä siellä juuri uutta ollut enkä ostanut muuta kuin yhden puseron itselleni. En edes yhden yhtä lankakerää. Pari tuttavaa tapasin kierrokseni aikana ja vaihdettiin muutama sananen siinä.



Puolen päivän tienoilla olin mielestäni nähnyt riittävästi ja huonosti nukutun yön takia alkoi jo kävelykin väsyttää, joten mentiin äiti-Böökin kanssa yläkertaan kahville ja vaihtamaan kuulumisia. Kahvihetkestä messujen yhteydessä on muodostunut meille tapa, jota molemmat kaipaamme. Kiitos Aila-Riitta taas mukavasta tuokiosta! Ensi vuotta jo odotellaan. 

Että tällainenkin voi messureissu olla. Ei minulla mitään erityisiä odotuksia ollut enkä koe pettyneeni, mutta jotenkin tuli tunne, että nämä on nähty.



lauantai 14. lokakuuta 2017

Kässäpiirissä


Kotikuntani Asukastuvalla toimii kaksi käsityöryhmää. Ensimmäiseksi aloitti jo vuosia sitten tiistaiaamupäivän ryhmä. joka kokoontuu joka viikko. Sen ryhmäläiset ovat ahkerasti osallistuneet moniin hyvätekeväisyys juttuihin, mm. sytomyssyjen tekoon. Toinen ryhmä aloitti liki vuosi sitten ja se kokoontuu parin viikon välein perjantaisin (parittomina). Ryhmien toiminta on osittain samanlaista ja osallistujia riittää molempiin. Ahkerimmat käyvät molemmissa tyhmissä.

Tuossa jälkimmäisessä ryhmässä toimin jonkinlaisena vetäjänä. Ensimmäinen tavoitteemme oli tehdä hypistelymuhvit kaikille kotikuntamme hoitolaitosten muistisairaille. Kun muhvit luovutettiin, päätti ryhmä jatkaa tekemällä sytomyssyjä ja juhlavuoden vauvoille sukkia. Ja nyt ryhmäläiset halusivat oppia tekemään tuplalapasia.



Eilen meillä oli toinen tapaaminen lapasten merkeissä ja tällainen näyttö kerättiin ryhmän ahkeroinnista. Osa oli ahkeroinut jo kotona lapaset valmiiksi ohjeeni mukaan, mutta osalla oli työ vielä alkutekijöissään. Hienoja lapasia, eikö! On ilo neuvoa näin innokkaita "oppilaita". 

Vaikka suurin osa tekee nyt lapasia, niin ryhmässä jokainen voi tehdä ihan millaista käsityötä haluaa. Tai olla vain seurana. Nytkin sain neuvoa erälle tulevalle mummolle, miten vauvan sukkiiin tehdään kantapää (kuvassa valkoinen neule vasemmassa reunassa). Hän ei ole ennen tehnyt sukkia, mutta nyt tuleva ensimmäinen lapsenlapsi sai hänet opettelemaan sukan tekoa.

Seuraavaksi aiomme ryhtyä tekemään vauvapipoja OYS:aan. Ja muutama on ilmoittanut haluavansa tehdä torkkupeiton dominotekniikalla. Näistä puuhista kerron täälläkin jossain vaiheessa.







torstai 12. lokakuuta 2017

Taas OYS:aan vietävää



Hyvillä mielin voin kertoa, että taas on minulla sytomyssyjä vietävänä OYS:aan!



Jo pari viikkoa sitten lähti kotikuntani Asukastuvalta mukaani nämä 11 kaunista myssyä



Tämän viikon tiistaina kävin Lankamaailmassa ja siellähän oli allaolevien myssyjen lisäksi myös sukkia ja parit kämmekkäätkin.


 10 kaunista bambusekotteisesta langasta tehtyä myssyä


 Yhdessä pussissa oli kahden sukkaparin lisäksi 16 myssyä


Seuraavassa pussissa olikin 6 sukkaparia (osa lasten kokoja) ja 9 myssyä


 Näiden 15. myssyn saatteena oli tervehdys kahdelta naiselta



 Viimeisessä pussissa oli kahdet kämmekkäät, tossut ja kolmet sukat.


Lankamaailmaan oli toimitettu siis yhteensä 50 myssyä, 12 paria erikokoisia sukkia ja kahdet kämmekkäät.

Onpa minulla taas kaunista ja lämmintä vietävää OYS:aan. Myssyjäkin niin monenmosia, osassa jopa paljetteja piristämässä saajan päivää. Lämmin kiitos omalta osaltani taas jokaisesta myssystä ja sukka- sekä kämekäsparista!  Uskon myös niin saajien kuin sairaalan henkilökunnankin yhtyvän kiitoksiin.


Pari  toivomusta jatkoa varten kuitenkin haluan esittää. Ensinnäkin kiinnitä parilliset tuotteet kuten sukat napakasti toisiinsa vaikkapa langan pätkällä umpisolmuun. Toiseksi, jos laitat mukaan lankavyötteen tai paperilapulla olevat lankatiedot, kiinnitä lappu hyvin muutamalla pistolla. Muuten parit eksyvät toisisstaan eivätkä laput pysy paikallaan, koska myssyjä ja sukkia käsitellään ehkä moneenkin otteeseen ennen kuin niille löytyy sopiva käyttäjä.


Tässä esimerkki napakasta kiinnityksestä.




Tänään olen saanut luovuttaa omakätisesti yhden sytomyssyn. Minuun otti nimittäin yhteyttä nainen, joka oli aivan hiljattain saanut ensimmäisen sytostaattihoitokertansa. Nyt olivat jo hiukset alkaneet irtoamaan ja edessä oli lapsenlapsen ristiäiset. Siinä mummolla pähkäilemistä, millä peittää kaljut kohdat. Hän otti minuun yhteyttä ja kyseli, mistä myssyjä saisi vaikka ostaa, kun ei ollut niitä OYS:ssa huomannut. Sopivasti sattuivat nämä nyt esitellyt myssyt olemaan minulla, joten pyysin häntä tulemaan ja valitsemaan, kun satuttiin asumaankin melko lähekkäin. Tyytyväisenä hän lähti kuvassa vasemmalla olevan myssyn kanssa kotiinsa. Suunnitteli laittavansa vielä oranssin rusetin somistamaan myssyä. Tyytyväinen olin minäkin, kun saatoin auttaa häntä.


maanantai 9. lokakuuta 2017

Tässä syntyy tossukat


Eilen sunnuntaina istuin käsityötuolissani moneen otteeseen, vuoroin kudoin ja vuoroin purin. Lauantaina olin jo aloittanut edellisen postauksen sukista jääneen jämälangan tuhoamisen. Tossut ajattelin tehdä kun lanka ei sukkiin asti rittänyt. Mutta oikein selkeää mallia ei mielessäni ollut, niin meni kokeiluksi.

Siinä istuessa ehti sentään ajatellakin kaikenlaista, mm. mieleeni juohtui Blogistanian vanhat ajat, jolloin oli liikkeellä kaikenlaisia meemejä ja haasteita. Niin paljon, että niihin ehti kyllästyäkin. Milloin kerrottiin itsestä totuuksia tai jotain muuta. Kerran kaikki esittelivät mielipaikkansa, jossa tekevät käsityötään.  Minäkin siihen osallistuin ja esittelin parikin mielikässätuoliani täällä.



Nyt minä istun hiukan erilaisessa tuolissa ja ryhdikkäämmin. Se entinen kun houkutteli aina minut "lösähtämään" vähän niin kuin kasaan menisin. Pidemmän päälle siinä alkoivat hartiat jumittaa, niinpä vaihdoin viereiseen kiikkutuoliin. Siinäkin aina välillä ojennan selkäni suoraksi enkä nojaa selkänojaan koko aikaa. Kuvassa näet myös keskeneräisen torkkupeiton tekeleen ja tuolin takana lankakorini.



Tässä istumme Seijasiskon kanssa kutomassa sytomyssyjä, kun äänimies asentaa mikkiä. Tapahtuman varmaan joku pitkään Lankapirtissä vieraillut muistaakin, kun meidät nähtiin silloisessa  TV2:n Suomi express-ohjelmassa aiheena sytomyssyt. Siinä minä istun löhöämistuolissani ja Seijasisko nykyisellä paikallani (tosin eri tuolissa).

Kaihoten muistelen noita vanhoja aikoja, jolloin käsityöblogit olivat kovin suosittuja. Nyt tuntuu, että moni lopettaa blogin kirjoittamisen ja ehkä siirtyy neulebodcastin tekoon. Olenpa hiukan kaivannut noita meemejäkin. Siispä rohkenen haastaa nyt kaikki käsityöbloggajat esittelemään mieluisimman käsityön tekopaikkansa. Kerro minulle, jos otat haasteen vastaan, että tiedän tulla kurkkimaan, millainen sinun suosikkipaikkasi on.


No se tuoleista, nyt pääasiaan eli valmistuneeseen käsityöhöni.



 
Tossukat koko 39-40 hiukan tossukka-ohjettani muunnellen.
 Punaista ja sinistä Isoveli-lankaa yksínkertaisena, menekki yhteensä 65 g
Silmukoita  oli ohjeen mukainen 32, puikot 5 mm.



Punaista lankaa jäi vajaa puoli metriä enkä saanut ede toivomiani punaisia kukkia, vain keskustat. Sinistä jäi ison kananmunan kokoinen keränen. Hmh, mihinkähän senkin käyttäisi.




Jotkut ovat valitelleet, että usein kerrosten vaihtumiskohtaan varsinkin ohuissa raidoissa muodostuu ikään kuin porras. Huomaatko helposti, missä kohtaa kerros vaihtuu? Minusta vaihtumiskohta on melko huomaamaton. Teen sen niin, että teen päättyvän kerroksen viimeisen silmukan jo uudella värillä. Helppoa, eikö totta.





lauantai 7. lokakuuta 2017

Kirjoneulesukat miehelle


Lokakuu on alkanut melko lämpöisenä, tavanomaisena sanoi joku TV:ssa. Ja tavanomaisia ovat nämä minun käsityönikin. Siis sukkia.


Kirjoneulesukat koko 43, varsi 21 cm korkea kantalapun yläreunasta mitattuna
Viininpunainen ja sininen Isoveli-lanka, joiden menekki yhteensä 191 g
Silmukoita varressa 56 (resorissa 52), terässä 49 ja 5 mm:n puikoilla mentiin


 Kuvioon otin mallia eräistä näkemistäni sukista ja pähkäilin itse tällaiseksi.




Langat näihin sukkiin ovat oikeastaan jämälankoja. Ostin jokin aika sitten lankaa näihin tilaussukkiin niin reilusti, että tiesín sitä jäävän ylikin. Silloin jo suunnittelin tekeväni langasta myös veljelleni sukat. Hänellä on kovin palelevat jalat ja hän on tykännyt aiemmin Isoveli-langasta tekemistäni sukistaan. Lankaa jäi muuten vieläkin vajaa 100 g ja sille nyt mietin käyttöä. Poishan se joutaisi käyttää.


Niin se on lokakuun eka viikkokin hurahtanut pääasiassa harmaina päivinä. Noo, myönnän, on aurinkokin tainnut näyttäytyä meille pikaisesti pari kolme kertaa. Tänä aamuna olin syksyn alhaisin lukema +2.8 astetta, ei siis ole vielä halla nipistellyt täällä kasveja.


Ja makoisia omenoita puussamme on riittänyt herkutteluun ja pariin piirakkaankin.



Hyvää viikonloppua ja lokakuun jatkoa!




sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Elo- ja syyskuun raportit


Ensinnäkin haluan esitellä kaikille tämän Anni-mummon, joka ahkerasti kutoo  huonekasvin  varjossa   -mikä lie kasvi nimeltään. Puikot vain kilkkavat ja villasukat lämmiittävät mummon jalkoja.


Kuvan nappasin kotikuntani Asukastuvalla. Mummon tekijä on todellinen nukkemaakari, joka ei halua nimeään julkisuuteen mutta lupasi minun julkaista nuken kuvan.  En voi muuta kuin ihastella nukkea ja ihmetellä, miten joku voi olla näin taitava.


Sitten varsinaiseen päivän aiheeseen.

Huomasin juuri, että minulla onkin unohtunut tehdä raportti elokuun käsitöistäni. Tehdäänpä nyt sitten katsaus kahden kuukauden valmistuneisiin käsitöihini, siis elo- ja syyskuun.  Paljon niitä ei ole lukumäärältään, kun minulla on torkkupeittourakka kesken. Kuten moni varmaan jo tietääkin, minulla on tarkoitus tehdä kolme torkkupeittoa, joiden on tarkoitus olla valmiina noin puolen vuoden kuluttua.


No siis ensin elokuun käsityöt. Niissä ei olekaan paljon kertomista, sillä ensin valmistui...


... 21.8. perussukat kokoa 38, lanka Villeä  menekki 101 g 


ja sitten 28.8. torkkupeitto (ensimmäinen kolmesta), langat kahta harmaata väriä Ulrikaa 1459 g


Langanmenekki näihin yhteensä 1560 g.

     

   
Syyskuussa töitä valmistui lukumäärältään enemmän

   
     
3.9. perussukat koko 39-40, kahta Villeä 128 g
5.9. perussukat koko 30, kahta Villeä 73 g
16.9. körttisukat koko 46, Isoveli-lankaa 178 g
19.9. körttisukat koko 39, Isoveli-lankaa 140 g
26.9. kirjoneulesukat koko 40, kahta Nallea 99 g



26.9. tuplalapaset koko S, kahta Nallea 74 g


Syyskuussa valmistuneiden langanmenekki yhteensä 692 g.

Pyrkimykseni pienentää lankavarastoani kääntyi heinäkuussa peittolankojen oston takia +merkkiseksi, siis varasto suureni pienenemisen sijaan. Heinäkuun lopussa se oli +2882 g. Syyskuussa jouduin myös hankkimaan uutta lankaa 950 g, kun varastostani ei sopivaa löytynyt. Sen määrän ja nyt näiden kahden kuukauden aikana kulutetun langan huomioiden sain monimutkaisen laskutoimenpiteen jälkeen lukemaksi +1580 g. Sen verran suurempi on nyt lankavarastoni kuin vuoden alussa. Mutta uskon saavani seuraavan torkkupeiton valmiiksi lokakuun aikana ja sitten olen taas miinuksella, ellei tule pakottavaa tarvetta lankaostoksiin. Toinen vaara on tietenkin, jos haksahdan heräteostoksiin.


Toivon kaikille juuri sellaista lokakuuta kuin itsekukin toivoo! Minä toivon kuulakasta kuivaa säätä, muutama pakkasastekin olisi paikallaan.

     

perjantai 29. syyskuuta 2017

Syksyn ekat tuplalapaset


Vaikka syksy on vielä melko lämmin eikä meillä ole ollut vielä yhtään hallayötäkään, niin katseet suuntautuvat talveen ja sen pakkasiin. Ja varsinkin villaisiin vaatteisiin, joiden avulla pysymme lämpiminä. Niinpä kotikuntani Asukatuvan käsityökerhossa alettiin tehdä tuplalapasia minun opastamana. Monta innokasta "oppilasta" minulla olikin jo toissa perjantaina ja ainakin pari on tulossa lisää. Minäkin aloitin syksyn ekat "tuplani" malliksi esimmäisiä tupliaan tekeville. Ja nyt ne ovat valmiit.


Tuplalapaset oman ohjeeni mukaaan tehdyt, koko S,
Langat  viininpunaista ja pinkkiä Nallea, menekki yhteensä 74 g
 Puikot 2.5 ja 3.5 mm sukkikset
Silmukoita 48, joilla resoria 6 cm, sen jälkeen aloitin onteloneuleen ja samalla vähensin tasavälein 7 s
Kämmenen kaavion aloitin onteloneuleen krs:lla 7
Kärkivannukset aloitin onteloneuleen krs:lla 51
Peukalolanka mol. väreillä 8 s onteloneuleen krs:n 18 jälkeen ja peukalo 7+6+6 silmukalla 20 krs ja kärkikavennus


Kämmenpuolelle tein vain kaavion ylimmän kuvion



Näitä lapasiahan voi käyttää kummin päin vaan vaikkapa mielialan tai muiden vaatteiden värin mukaan. 

 Tässä vielä se hempeämmän värinen puoli.


Toissailtana sain luettua loppuun sellaisen kirjan, jonka tempaisi minut täysin mukaansa, joten on aivan pakko kertoa täälläkin siitä hieman. Olipas nimittäin niin mukaansa tempaavat 665 sivua! En nyt aivan yhteen menoon lukenut vaan maltoin välillä vähän nukkuakin.



 Lucinda Riley: Seitsemän sisarta. Romaanisarjan kuusi ensimmäistä kirjaa kertovat Papa Saltin eri puolilta maailmaa adoptoimista tyttäristä. Tytöt eivät tiedä taustastaan mitään, mutta kasvatti-isän kuoltua heistä jokainen saa kirjekuoren, joka sisältää vihjeen kyseisen tytön historiaan. Jokaisessa kirjassa seurataan yhden tytön tarinaa. Tässä ensimmäisessä osassa oltiin Brasiliassa, jossa en olekaan aiemmin edes romaanin sivuilla pääsyt käymään.

Tämä nyt lukemani on siis ensimmäinen osa seitsemän kirjan sarjasta, niinpä nyt sitten 

odotan seuraavia jaksoja melkein malttamattomana. Ja voin muuten suositella muillekin tätä lukukokemusta.



keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Cubica-muunnos


Viime viikonloppuna taas poikettiin mökillä, sellainen ylipitkä viikonloppu, kun meillä eläkeläisinä on vapaa aikataulu. Lähtöä edeltävänä iltana mietin, mitä teen autossa istuessa, kun ei ollut tilanteeseen sopivaa keskeneräistä käsityötä. Torkkupeitto, joka on pääasiallinen käsityöni nyt, on jo sen verran iso, ettei sitä viitsi autossa pyöritellä. Niinpä taas päädyin sukkiin kuten monesti ennenkin. Mutta nyt päätin kokeilla, onnistuuko minulla kirjoneuleen teko liikkuvassa autossa. Ja onnistuihan se!



Valmistui kirjoneulesukat, koko 40
Langat keltainen ja vihreä Nalle, joiden menekki yhteensä 99 g
Silmukoita työssä 56 ja 3.5 mm:n puikoilla tikutin

Idean näihin sukkiin sain Sarita Kotkavalkaman uudenuutukaisesta kirjasta Vilukissan villasukat. Tosin otin sieltä Cubico-sukkien ohjeesta vain kirjoneulekaavion ja tein sukat muuten omaan tapaani. Kirjan sukissa on vain varsi kirjoneuletta ja minä halusin sitä myös terään. Ja sopivasti mahtui kaavion kerrokset teräänkin, jolloin sain kokoa 40 olevat sukat.



Olipa muuten kiva tehdä tällaista suhteellisen tiheäkuvioista kirjoneuletta. Langajuoksutkin olivat vain muutamassa kaavion kohdassa yli kolmen silmukan, mikä helpotti työtä kivasti.  (Sukkien väri on muuten ylemmässä kuvassa lähempänä oikeaan kuin tässä alemmassa)

Olin muuten kovasti yllättynyt, että kirjoneuleen teko onnistui näin hyvn autossakin. Helppoutta lisäsi selkeä kaavio ja helposti muistettavat pienet kuviot. Ja mikä ihaninta, saatoin taas kerran todeta, että minun yli 60 vuotta kestänyt taipumukseni matkapahointiin on häipynyt, kun aloin kutoa automatkoilla.



tiistai 19. syyskuuta 2017

Lahjasukkia


Huh, kun aika rientää! On jo pian kaksi viikkoa edellisestä postauksestani. Eipä taida olla postausteni välillä monta noin pitkää väliaikaa. Ja olen sentää pitänyt blogia lähes 10 vuotta ja tehnyt yli 1500 postausta. Ilman aikataulua olen aina kirjoitellut, kun on jotain valmistunut tai muuten ollut muuta kirjoitettavaa mielessä. Ja niin aioin tehdä edelleenkin. Minusta on kiva panna itselle muistiin, mitä käsitöitä olen tehnyt ja millaisia ajatuksia ehkä on työn edetessä ollut mielessä. Lisäksi on mukava tietää, että täällä Lankapirtissä poikkeaa ihmisiä tutkimassa minun sepustuksiani ja yleensä saan joka postaukseen aina muutaman kommentinkin. Ja nehän ovat tunnetusti se "polttoaine", joka saa bloggaajan innostumaan ja jatkamaan. Joten kiitos, kun poikkesit ja erityiskiitos, jos jätät kommentinkin!

Nyt on valmistunut kahdet sukat, jotka tein veljeni pyynnöstä. Nämä menevät lahjaksi pariskunnalle, joista molemmat täyttävät piakkoin 85 vuotta. Veljeni haluaa muistaa heitä lämpimillä kotisukilla ja hän valitsi langaksi Novitan Isoveli-langan, josta olen kutonut hänelle itselleenkin sukat. Ne ovat kuulemma kovasti mukavat ja niin pehmeät.



Miehen körttisukat kokoa 46, varsi 24 cm kantalapun yläreunaan mitattuna
Lanka Novita Isoveli, jonka menekki oli 178 g
Silmukoita varressa 44, terässä 40

Naisen körttisukat koko 39, varsi 22 cm kantalapun yläreunaan mitattuna
Lanka sama Isoveli ja menekki nyt 140 g
Silmukoita varressa 40, terässä 36

Molempia tikutin 5 mm:n sukkapuikoilla noudattaen omaa tapaani tehdä perussukat. Takana keskellä kuitenkin jatkoin resoria koko varren korkeuden ajan parantamaan istuvuutta. Toinen poikkeus oli, kun tein kärkeen leveän nauhakavennuksen tavanomaisen sädekavennuksen sijaan. Veljen kanssa sovittiin, että miehelle tulee enempi sinistä väriä ja naiselle taas punaista. Ja körttisukkien kuviohan muodostuu raitaneuleesta ja nostetuista silmukoista, ohje siihen löytyy mm. täältä.




 Tässä ne naisellisemmat körtit jaloissani.


Yllättävän nopeasti kutoo sukat näin paksusta langasta 46-numeroiseen jalkaankin. Veli esitti pyyntönsä vajaa viikko sitten ja tänään aamulla sain nuo pienemmätkin valmiiksi. Muita käsitöitä en sinä aikana sitten tehnytkään. Keskeneräiset tuplalapaset ja torkkupeitto jäivät odottamaan. Oikeastaan oli ihan paikallaan ottaa pieni breikki torkkupeittojen teossa nyt, kun toinenkin on jo puolivälissä.




torstai 7. syyskuuta 2017

Viikonlopun matkalla

Viime viikonloppuna olin A-luokan matkalla pitkän kaavan mukaan. Menin nimittäin jo perjantaina Rovaniemelle ja palasin vasta maanantai-iltana. Minä olin tapaamassa opiskelukavereitani. Vietimme pienimuotoista juhlaa keskenämme, sillä valmistumisestamme tulee joulukuussa kuluneeksi jo peräti 50 vuotta. Meitä oli koolla 14 tyttöä 22:sta opiskelijasta (poikia ei ryhmässämme ollutkaan). Vietimme aikaa yhdessä kolmena päivänä ja olipa meillä lystiä. Kerrottiin viimeaikaset kuulumiset ja muisteltiin menneitä. Vierailtiin siinä muistelusten ohessa myös Arktikumissa, Korundissa ja jopa Napapiirillä käytiin tapaamassa Joulupukkia. Nyt on sitten silitelty joulupukin partaakin! ;)


Minun hyvä ystävättäreni ja opiskelukaverini Marleena  - ehkä joku muistaakin hänet ja hänen bloginsa OnnenAikaa, jossa on ollut jo vuosia hiljaista - asuu Rovaniemellä ja minä majoituin hänen luonaan. Arvatkaapa mitä tehtiin iltaisin hänen kanssaan. Noo, muisteltiin päivän tarinoita puikkojen kilkatessa.


Sukkiahan minä teen usein matkakäsityönä, kuten myös nyt.  Menomatkalla aloitin ja ehdinkin melko pitkälle, kun juna oli 40 minuuttia myöhässä. Onneksi pääsin Oulun asemalla junaan omalle paikalleni, ettei tarvinnut asemalaiturilla istua kutomassa. Kahta sukkaparia tikutin, ensin isommat ja sitten pienemmät.


Perussukat koko 39-40 
Langat viininpuninen ja pinkki Ville, menekki yhteensä 128 g
Silmukoita 52, puikot 4 mm

Perussukat koko 30,  
Langat viininpuninen ja pinkki Ville, menekki yhteensä 73 g
Silmukoita 44, puikot 4 mm



Nyt on ostamani kolme kerää Villeä kulutettu lähes kokonaan, vain pieni keränen jäi viininpunaista ja pinkkiä metrin verran. Eiköhän nekin johonkin saada käytettyä. Joskus.



Käytiin me Marleenan kanssa sunnuntai-iltana kävelemässäkin Kemijoen rannan puistopoluilla. Sää oli kesäisen tuntuinen ja vadelmapuskat tien varrella tarjosivat makoisia maistiaisiaan. Ennen kaikkea nautimme kauniista maisemista.



Ja selfie piti napata sielläkin.