Marraskuun alkua

Niin pyörähti marraskuu käyntiin.  Nämä alkupäivät ovat olleet harmaita, sumuisia mutta ajankohtaan nähden lämpimiä. Tänään mittari näyttää +7 astetta, mutta on se käynyt muutamaana päivänä jo hiukan alempanakin.

Marraskuun myötä alkoi Lapaskuukin, jonka aikana tehdään taas porukalla erilaisia kädenlämmittiä.  Monia  lapasia on Tumpputupaan jo kilkutettukin, minä vien nämä ensimmäiseni piakkkoin.

 Malli on taas omasta päästä ideoitu.  Pari kertaa jouduin aloituksen purkamaan, sitten alkoi sujua toiveideni mukaan.  Minähän en tee mallitilkkua enkä paljon laskeskele valmiiksi silmukoita ja kerroksia, sen kun vain kutoa porskutan aikani. Ja puran, jos on tarpeen. Ja aika monesti on!

Langaksi valitsin kerän lopun ihanaa Jitterbugia (100% merino wool), josta olen pari vuotta sitten tehnyt tyttärelle kaulanlämmittimen.  Lankaa näihin kului 45 g ja työssä oli 3 mm:n sukkikset.  Silmukoita resorissa 48 ja resorissa 46, siinä väliosassa 49.

 Palmikon ohjeksi nappasin ensinnä käteen sattuneen palmikkokaavion, joka saattui olemaan vasta tehtyjen Fredrika-sukkien kaavio.  Sukat esittelin täällä.  Sen verran kaaviota muutin kokeeksi, että en tehnyt oikeita silmukoita kiertäen. 

 Peukalokiilan tein taas Annikaisen julkaiseman vanhan ohjeen mukaan.  Se on minusta niin mainio ohje, että taidan lopun ikäni sitä käyttää. Kiitos ohjeen julkaisusta, Annikainen!

Poseeraavat kädet ovat tyttäreni, joka on innostunut tekemään amigurumeja. Olipa hakenut käyttöönsä minun tarkoin varjelemat saksetkin, joita olen säästellyt vain pikkutarkkaan leikkaamiseen, jos esim. vielä joskus innostun tekemään Hardanger-kirjontaa.  Sakset voitin aikoinaan bongaamalla Kipakan blogissa oikean numeron kävijälaskurissa.  Tuosta voitosta kerroin täällä.

Eilen minulla oli ankea päivä.  Heti aamulla lehden lukemisen jälkeen keikahti maailmani ylösalaisin.  Tai siis siltä tuntui, kun pitkään hiljaisena pysynyt asentohuimaus iski rajuna.  Makasin vielä vuotteellani, kun se alkoi.  Muutama tunti siinä pahimmassa kurjuudessa kului ennen kuin alkoi hiukan helpottaa. Ja iltapuoleen piti saada jo jotain näprättävää käsille.  Ensin yritin tehdä lapasta, mutta se ei oikein onnistunut, kun sukkapuikkojen takia olisi pitänyt nostaa kädet niin korkealle. Minähän siis olin vielä siinä vaiheessa mieluiten makuulla.  Niinpä sitten virkkaamaan, sitä olen tehnyt joskus ennenkin makuultaan.

Ja niin syntyi tällainen pieni pussukka kännyäni lämmittämään pakkasilla. Jos niitä pakkasia tulee tänä talvena. Noo tuleehan niitä, se on varmaa.

Tiistaina olin Maakarin neulekammarissa opettelemassa tunisialaista virkkausta.  Kuulostaa olevan kovasti huutoa nykyään ja niinpä Maakariinkin oli  saapunut ennätysmäärä meitä innokkaita opiskelijoita.  Meitä oli yli 30, kun tavallinen määrä on vajaa 10.  Mutta hyvää opetusta saatiin, vaikka jouduttiin jakautumaan eri tiloihin, kiitos siitä Johanna-opelle!

Sukkia minä siellä Maakarissa toivorikkaana aloitin, mutta kotona löysin työstä niin paljon virheitä, että purkuun meni.  Nyt päätin kokeilla pientä aloitusta, jotta oppisin ensin tuon tekniikan kunnolla ja sitten voisin yrittää jotain vaativampaa.

Lopuksi vielä kerron, että tänään ei ole enää kovinkaan ankeaa, muta ei vielä innostaisi tanssimaan lähtö. Sen verran äkkinäiset liikkeet ja varsinkin kumartumiset savat pääni pyörälle.  Onneksi se tanssittajakin on mökillä hirvijahdissa, niin ei tule houkutusta.