Tervehdys Ylläkseltä

Taas on tullut se aika vuodesta, jolloin meitä, miestäni ja minua, Ylläs kutsuu voimakkaasti. Ja nimenomaan Ylläksen pohjoinen puoli, siis Äkäslompolo.  Sinnepä ajelimme eilen, vai pitäisikö sanoa, että tänne ajelimme, kun tätä naputtelen Äkäslompolossa. Olemme vierailleet täällä yli 15. vuoden ajan, pääasiassa kevättalvella.  Ensin vain viikon enintään kahden matkoja talvilomalla ja nyt eläkeläisinä sitten pietmpiaä jaksojakin.  Viime talvena yövyimme täällä n. 50. yötä.

 Olemme asuntovaunuihmisiä ja asustamme täällä kylän keskustassa olevalla vaunualueella tuntureiden ympäröimänä. Tästä on lyhyt matka kaikkiin tarpeellisiin paikkoihin. Ladulle pääsee 50. metrin päästä, kauppaan on kävelymatka ja lähietäisyydellä on useita tanssipaikkoja, joissa viihdymme iltaisin.  Rinteeseenkin pääsee mukavasti bussilla, mutta siellä emme viime vuosina ole viihtyneet.

Tänään kauppamatkalla ihailin poroja, jotka ovat kaupan lähellä aitauksessa.

 

 

Täällä on vilskettä ja vilinääkin, mutta myös rauhaa ja hiljaisuutta.  Ja ennen kaikkea ympärilla upeat maisemat, joita on kiva ihailla vuoden- ja vuorokauden aikojen sekä säiden vaihtuessa. Ja vaunun mukavuudessa minulla on kiva istua käsitöideni parissa, nytkin on kassillinen lankaa mukana.  En etukäteen päätä kovin tarkkaan, mitä täällä teen, siksi lankoja pitää olla useampaa sorttia, että on mistä valita.

Tälle matkalle otin poikkeuksellisiakin tarpeita mukaan.  Minuuun iski nimittäin pitkästä aikaa pakottava halu tehdä eräs ristipistotyö. Ja kun onnistuin saamaan mallinkin, niin pian sitä pitäisi päästä pistelemäänkin.  Vanhoista varastoistani löysin sopivan kangaspalan ja lankojakin, ei tosin juuri mallin mukaisia, mutta mielkestäni käypäsiä.  Siinä ne nyt odottavat, neulat vain puuttuivat kuvan ottohetkellä. Suurennuslasikin, jota tarviin nähdäkseni pienet pistot. Ja se malli on tuolla kankaan alla ja sen paljastan vasta joskus myöhemmin. 

On tämä nykyaika mukavaa, kun meillä on käytössämme digikamerat ja tietokoneet ja sähköposti, joka kuljettaa viestit luoksesi, olitpa melkein missä päin tahansa.  Minäkin sain täällä avata mukavan meilin ja sen liitteenä olevan kuvan.

 Torstai-iltana tapasin erään äidin, jonka kolmelle tyttärelle olin kutonut lapasia. Niistä lapasista kerroin täällä.  Ja jo eilen sain häneltä liikuttavan kiitoskirjeen ja tyttärien kuvan, jossa he poseeravat uudet lapaset käsissään. Pienin, 3-vuotias, oli ihmetellyt: "Miten se täti osas tehdä näin pienet just minun käsiin?"  Tyttöjä en olekaan ennen nähnyt, vaikka äidin olen tuntenut ja tavannut talvisin viikottain jo kolmen vuoden ajan.

Nyt vain toivottelen kaikille mukavaa lauantai-iltaa ja suloista sunnuntaita!  Itse alan valmistautua saunaan.