Ylipolvensukat

Voiko innokkaalle sukankautojalle ollakaan sopivampaa miniää kuin ympäri vuoden villasukkia käyttävä. Minulla on sellainen ihanuus, joka on muutenkin mieleinen miniä. Heinäkuun alussa hän ilmaisi toiveensa uusista ylipolvensukista ja säärystimistä. Joten ei muuta kuin lankakauppaan ostamaan sopivan värisiä lankoja ja puikoille ensin ne sukat.

Viime viikolla sukat pääsivät perille saajalleen ja hyviksi ja sopivankokoisiksi ne on havaittu. "Nää istuu jalkaan niin ku ois tehty minulle!"  kuului kommentti.


Toivomuksena oli turkoosi-siniset sukat, mutta hiukan huonosti löytyi sopivia värejä, joten tällaiset niistä tuli. Mielestäni värit ovat kuitenkin oikeasti turkoosimmat kuin kuvissa.





Malli ylipolvensukat "omasta päästä" vanhaan tuttuun  tapaani:
resoria 2 o, 2 n  13 cm, sileää n. 16 cm, jolloin aloitin pohjekavennukset (2 s joka 6. krs yhteensä 10 kertaa), perinteisen vahvistetun kantapään aloitin kun varren pituus oli yhteensä n. 46 cm, sitten sopiva terä 35-36 kokoiseen jalkaan
Silmukoita alussa 76, resorin jälkeen 72 ja nilkassa sekä terässä 52
Langat Maijaa ja Jannea, joiden yhteismenekki 190 g

Puikot 2.5 mm koko työn ajan.

Olen tehnyt aiemmin miniälle kai jo kolmet ylipolvensukat ja kokemus on opettanut, että sukat kannattaa tehdä napakoiksi pysyäkseen paremmin ylhäällä. Siksi tein nämäkin noin ohuilla puikoilla ja suhteellsien pienillä silmukkamäärillä. Ne miniän edelliset ylipolvensukat löytyvät täältä, jos haluat kurkata niitäkin.

Raidoitus on sekin omasta päästä. Aluksi kyllä tein raitageneraattorilla mallin, mutta jo parin kolmen raidan jälkeen se sai jäädä ja raidoitin aivan oman silmä mukaan.  Vain kantapäät ja kärjet tein pelkällä turkoosilla.  Lankoja en katkaissut nytkään välillä, vaan kuljetin niitä mukana nurjalla puolella. On vain kierrettävä langat toistensa ympäri ja huolehdittava, että lanka jää sopivan löysälle, ettei kiristä.


Värin vaihtuessa käytin taas Drospin opetusvideon oppia. Se on mitä mainioin tapa, kun kerroksia tulee yhdellä värillä vähintään kolme. Muutenhan yleensä jää sellainen kynnys langan vaihtumiskohtaan. Harmi, kun en tullut ottaneeksi kuvaa sukkien takaa, jonne sen vaihtumiskohdan laitoin.

Helposti voisi olettaa, että on tylsää tehdä näin pitkävartisia sukkia, mutta tuo raidoittaminen tempaisee mukaansa ja työ etenee sutjakkaasti.  Saa olla tarkkana, että muistaa tehdä kavennukset.
En siis pane vastaan, jos miniä toivoo taas muutaman kuukauden kuluttua ylipolvensukat.