Mökkireissun jorinat

Juhannukseksi ajeltiin mökille, mies ja minä.  Aatonaattona mentiin ja eilen iltapäivällä palattiin. Sää oli vaihteleva, enimmäkseen kolea, joten oli taas hyvä syy istua pirtissä käsitöiden kanssa.  Mutta niistä en kerro nyt, ehkä jo huomenna tai ylihuomenna.

 Perille päästyämme meitä ihastutti kaunis näky: kaksi sateenkaarta taivaalla. Varsinkin tuossa vasemmalla olevassa oli upeat värit, joita en saanut tallennettua kunnolla kuvaan.

 Mieheni on nyt tavallista innostuneemmin kalastanut. Ja kun kalastaa enimmäkseen verkoilla, tarvitaan siinä soutajaa, siis minua.  Heti perille päästyämme kävimme laskemassa verkot veteen ja seuraavana aamuna kokemaan.  Sää olikin silloin mitä upein, järven selkä peilityyni ja aurinkokin paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.  Muina päivinä olikin sitten jo huonompia kelejä, tuulikin joskus niin että vaahtopäät keinuttivat venettä.  Mutta emme sentään kastuneet kertaakaan järvellä.

 Kalaakin saatiin sen verran, että joka päivä syötiin kalaruokaa. Tällainen ahvensaalis saatiin juhannuspäivän aamuna katiskasta.

Autolta veneelle kävellessä sai ihailla erämaajärven rantametsää.

Tämä lintu lienee rantasipi.  Tapasimme sen monena päivänä  ajellessamme metsäautotietä järvelle mennessä tai sieltä palatessa. Linnulla oli poikaset, joita suojellakseen se aluksi yritti harhauttaa meidät huomaamasta poikasia. Kerran vain onnistuimme näkemään pari palleroa, jotka kipittivät tietä reunustavaan varvikkoon. Emo (vai isäkö lie) sen sijaan esittäytyi meille monta kertaa, aluksi lähti pian lentoon, mutta lopulta ei pitänyt kiirettä, kun pysäytimme auton ja tarkkailimme sieltä emoa.

 Juhannuskukkaset poimin omalta pellolta. Kukkameri oli tavallistakin tiheämpi, pääasiassa metsäkurjenpolvia, puna-ailakkeja, niittyleinikkejä.

 Tällaisia perhosia lentää lepatteli runsaasti mökkimme pihapiirissä ja kuului niitä olevan siellä muuallakin yhtä runsaasti.  Tämä ei kuulunut meidän tuntemiin perhosiin ennestään, mutta täällä kotona sitten perhonen on paljastunut keihäsmittariksi. Näitä kuuluu olevan ainakin täällä Pohjois-Suomessa poikkeuksellisen runsaasti. Metsäntutkimuslaitoksen sivuilta voi lukea keihäsmittarin elämästä enemmä.

 

 Myös sääskiä oli runsaasti, selvästi enemmän kuin tavallisina vuosina. Tavallisesti emme polta "sääskisavuja" sisällä, mutta nyt jouduimme turvautumaan niihin monena päivänä.

 Maariankämmekkä aloitteli kukintaansa pois lähtiessämme.  Näitä kasvaa mökin pihassa yhdellä tietyllä alueella ja niitä minä ihailen joka kesä.

Mökilla valmistui mukava kasa käsitöitä, mutta ne ovat vielä kuvaamatta, joten niihin palaan toist.