Pian päättyvänä viikonloppuna olen ollut osallisena parissa yllättävässä, mutta mukavassa tapaamisessa, joista haluan kertoa täälläkin. Ensimmäinen sattui eilen, kun ihana ystäväni Marleena, jonka moni vakivieraani tuntee ainakin bloggaajana. Usein olen kertoillut meidän yhteisistä touhuista täälläkin. Mehän olemme tunteneet toisemme pian 50 vuotta, joten monessa olemme ollet mukana yhdessäkin.
Nyt Marleena oli menossa ystävänsä Ullan kanssa Helsinkiin junalla, vaihto Oulussa ja odotusaikaa pari tuntia. Niinpä hän soitti asemalta, että täällä ollaan. Minä siinä äkkiä laskin, että jos haen hänet meille, niin menee ajamiseen niin paljon aikaa, että he ehtivät vain käväistä meillä. Niinpä minä ajelin asemalle heidän seurakseen kuulumisia vaihtamaan. Ja hyvin meillä se reilu tunti kuluikin, mikä ehdittiin odotushuoneessa istua ja porista. Sitten taas heidän matkansa jatkui.
Pitkäaikaiset lukijani muistanevat myös Miska-pojan, josta kerroin aiemmin silloin tällöin. Miskahan asui meidän naapurissa ja piipahti meille lähes päivittäin. Ja oli meille mieluinen vieras, kunnes perhe muutti tuonne naapurikuntaan vuodenvaihteessa.
Tänään puolilta päivin Miska, pian 8v, tulla tupsahti soittamaan meidän ovikelloa ja kysymään, voiko tulla. Perhe oli ollut käymässä täällä lähettyvillä ja Miska oli siinä huomannut, että haluaa tulla kylään. Ja meillehän sopi erittäin hyvin saada tällainen vieras. Paljon olimme häntä kaivanneetkin.
Niin Miska alkoi touhuta kuin olisi vasta eilen meillä käynyt. Lelut hän haki tietopaikasta, niillä touhusi, piirteli ja kertoili vuoden kuulumisiaan. Vauhtiakin riitti melkein kuin ennen. Useamman tunnin saimme nauttia hänen seurastaan ennen kuin vanhemmat hakivat pojan pois.
Jotain käsitöitäkin olen tehnyt ja saanut valmiiksikin, mutta niistä toisella kertaa, ehkä jo huomenna. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Jotain käsitöitäkin olen tehnyt ja saanut valmiiksikin, mutta niistä toisella kertaa, ehkä jo huomenna. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Yllätyksethän ovat aina mukavia. Minä yllätin soitolla, sinä yllätit meidät tulemalla viihdyttämään meitä suht ankeaan aseman odotustilaan sateisena pyhäinpäivänä, jolloin kaupatkaan eivät olleet auki!
VastaaPoistaTosi yllätys oli nähdä kuvamme täällä!! Hih!
Olipa mukava tavata Miskakin näin virtuaalisesti!
Marleena, samaa mieltä olen yllätyksistä. :) Muistuikin mieleeni eräs jymy-yllätys v:lta 1989, siinäkin simä olit osallisena. ;) Hoksaatkohan, mitä tarkoitan.
PoistaHoksaan toki, oli muuan muuttotouhu meneillään, jota porukalla mentiin keskeyttämään. Aika hyvin teidät yllätettiin!! <3 Ja hauskaa oli!
PoistaPikatapaamiset on kivoja!
VastaaPoistaTeSa, niin ovat varsinkin yllättävät sellaiset! :)
PoistaYllätystapaamiset ovat monesti niitä parhaita:)
VastaaPoistaMarjut, niin ovat! Elämäni hauskimmat kekkerit koin v.1989 eikä ainakaan vielä ole hauskempia kohdalle osunut. :)
PoistaOmpas ne Miskan korvat kasvanu vuoden aikana =)
VastaaPoistaHei minä tahon ehottomasti tuommoset pöllölapaset ja harmaa-valkonen olis oikein hyvä väri :)
Sude, joo Miska kuulee hyvin korvillaan! ;D
PoistaPöllölapaset saamasi pitää. :) Ja eiköhän harmaata ja valkoista lankaakin löydy sen verran.
No olipas tosiaan, mukavia tapaamisia.:)
VastaaPoista