Noita edellisen postauksen myssyjä tikuttaessa muistui mieleeni, että keskikouluaikanani oli koko luokallani samanlaiset pipot. Muistelen, että silloin olisi useammassakin Oulun koulussa luokkapipot ollut jonkinasteinen villitys. Lukuvuosi taisi olla 1962-1963.
Niinpä mekin Tuiran Yhteiskoulun V A-luokalaiset päätimme hankkia samanlaiset pipot koko luokalle. Me tytöt kudottiin myös poikien pipot, mutta pojat maksoivat kyllä omat myssylankansa. Väreistä en ole aivan varma, mutta luultavasti myssyosa oli musta tai hyvin tummanharmaa ja iso tupsu punainen.
Ensin tehtiin poikien myssyt ja pidettiin erään tytön kotona "lakitushipat", jolloin pojat myssytettiin juhlallisesti. Huomaathan, että melkein kaikilla pojilla on puku päällä näin juhlan kunniaksi. Ja ilmeet ovat vapautuneet ja iloiset.
Hipoissahan kuuluu tanssia, eikö niin. Ainakin niin tehtiin meidän nuoruudessa. Kai meillä oli jotain syömistä ja juomistakin, mutta niistä minulla ei ole muistikuvaa. Alkoholia en muista luokkamme juhlissa koskaan käytetyn, Coca-Cola taisi riittää hyvin.
Musiikista vastasi radion päällä oleva levysoitin. Kuinkahan moni tämän blogin lukijoista on edes nähnyt tuollaista aparaattia saati käyttänyt sellaista. Alkaa olla jo antiikkiesine kuten me kuvan juhlijatkin.
Tyttöjen myssyt valmistuivat sitten myöhemmin, mutta sitä ei enää juhlittu sen kummemmin. Jokainen taisi vain panna myssyn päähänsä seuraavna koulupäivänä, kun sai valmiiksi.
.jpg)
Onpas hauskoja pipoja.
VastaaPoistaRadiosta ajattelin kuitenkin kommentoida... Minä muistan lapsuudesta nuo radiot. Säästeliäs ukkini ei raskinut ostaa uutta radiota tuon tilalle ja tuota hän käytti vielä 80-luvullakin. Se kun toimi hyvin vielä silloinkin.
Muistan sen rahinan kun kanavaa vaihtoi ja odottavan tunteen kun radiota kuunneltiin. :)
Hannna, mukavia muistoja sinulla siis. :) Nii-iin, eihän sitä hyvää toimivaa radioa kannata vaihtaa uuteen. ;) Vähän samaa mieltä olen minäkin kuin ukkisi, mutta on meille sentään hankittu uusi radio kai joskus 1980-luvulla, vaikka entinen oli vain vuodelta 1967 ja toimii muuten yhä edelleenkin. Ei sitä kyllä käytetä, mutta ei ole raskittu hävittäkän. ;D
PoistaIhania kuvia ja ihania myssyjä!
VastaaPoistaOon tässä juuri katellut vanhoja koneelle skannattuja kuvia ja aattelin, että pitäis jotain vanhoja kuvia laittaa blogiin ja vaikka FB:kiinkin! Ja sitten aukaisen Lankapirtin ja löydän sun vanhoja kuvia! Sattumaako??? Vaan eihän sattumia ole!
Taas oot saanut aikaiseksi noita myssyjä ja nuo sukatkin pääsivät kuvaan. Mihin tää viikko taas virähti, kun ei muka oo ehtinyt juurikaan tänne blogimaailaan!!!
Marleena, eihän sattumia ole, sehän me tiedetään. Juuri tuolla lauteilla maatessa -vieläkin pyyhken mutkassa- ajattelin sinua ja nuoruuttamme. Ajattelin, että pitäisi senkin ajan kuvat katsastaa. :) Mutta kaikki aikanaan, vaikka aika rientääkin niin nopsaan.
PoistaAi miten ihana postaus ja mitkä kuvat! Sinä oletkin siis pitkän linjan myssyttelijä :)
VastaaPoistaHaa, me on käyty samaa koulua, tosin minä 70-luvulla :)
Annikanen, joo aika pitkän linjan myssyttelijä olen! ;)
PoistaMutta onpas kiva sattuma, etä ollaan samaa koulua käyty vaikkakin eri vuosikymmenellä. Ehkä samojen opettajien opettaminain. Ainakin 80-luvulla oli vielä sama matikan ope kuin minulla.
Kiva myssyjuttu! Kiitos.
VastaaPoistaIso gnu, kiva kun pidit jutusta. :)
PoistaHauska myssymuistelo. Minä muistan poikien pipot 60-luvulta ja kun tukka piti saada tietyn malliseksi.kasteli veljeni tukkansa ja veti pipon tiukasti ja jonkin ajankuluttua pipo pois ja paljon hiusvoidetta ja eikun menoksi.
VastaaPoistaSirkkis, enpä ole tuollaista hiusten muotoilutapaa kuullutkaan. Minulla on kaksi veljeä, mutta eivät tainneet tuollaista tapaa osata. Mutta hiusvoiddetta kului kyllä. :)
PoistaVoi noita aikoja. Kyllä minäkin muista kun istuttiin tyttöporukalla ja soiteltiin singlejä erään kaverin levysoittimella, joka oli suuri ihastuksen kohde. Ei ollut joka iikalla ipodeja sun muita.
VastaaPoistaSude, eikä niitä levysoittimiakaaan kaikilla ollut, ainakaan minun tuttavapiirissä. Ne oli sellaisia aikoja, että ei niitä osannut vaatiakaan, kunhan haaveili vaan. :)
PoistaIhana myssymuisto!
VastaaPoistaKisa, niin minustakin! :)
PoistaIhania muistoja!
VastaaPoistaTuollainen radio on tuttu.
Päivikki, tuon tyylisiä olivat radiot tuohon aikaan. .)
PoistaKiitos. Olipas hauska myssy-muistelo kuvineen. Muistan tuonnäköisen soittimen omasta lapsuudesta ja toki myös putkiradiot. Meillä on vieläkin toimiva vinyylisoitin -tosin modernimpi 70-luvun loppupuolelta ja miehellä on kaikki vanhat viinylilevytkin tallella.
VastaaPoistaSeijasisko, joskus on vanhankin mukava muistella vanhoja! ;)
PoistaKerrassaan hilpeä muisto!!
VastaaPoistaja onneksi ikuistitte sen kuvin!!
Me teimme kerran (miesvaltaisella) työpaikalla villasukat Englantiin lähtevälle työkaverille (mies hänkin), jokainen kutoi sukkiin oman raitansa. Taidankin vielä joskus postata aiheesta, siitä jäi itsellekin lämmin muisto. :o)
Paula, eipä ole muuten muista hipoista kuvia ainakaan minulla. Nämä olivat kai niin erityiset hipat, että jollakin oli kamerakin mukana. Kuulostaapa mukavalta tuo läksiäislahja ja sen teko, jäänpä odottamaan postausta siitä. :)
PoistaMukava muistelo nuoruusvuosilta! Meillä oli luokkapusero; joilla oli varaa ostaa se ;)
VastaaPoistaRadio ja levysoitin tuttuja mullekin.
Meilläkin on "oikea" levysoitin, vielä ja levyjä 60-70-luvuilta!
Malli, mukava minustakin. Myssy oli varmaan sen verran halvempi hankinta silloin, että meillä taisi kaikilla olla sellainen. Muistelen, että yksi poika väitti olleensa tietämätön koko asiasta eikä halunnut maksaa myssyään. Sitä en muista, miten sitten tehtiin, kun asia tuli esiin vasta myssyn valmistuttua. Ehkä maksettiin porukalla ne langat.
PoistaMeilläkin on muuten radio-levysoitin v:lta -67 tai -68, mutta ei vissiin yhtään levyä siihen.