Hirvet törmäilevät

Nyt voin kyllä sanoa, että meillä ovat hirvet törmäilleet. Tai minulla. Ja tehneet minulle ihan kiusaa, mokomat.  :D 

Mutta lopulta minä sain niistä niskaotteen ja kellistin ne! Nyt ne juoksevat aivan sopuisasti näissä sukissa.

 Malli oma hirvisukat, joihin hirvikaavio on peräisin jostakin lehdestä tai kirjasta ainakin kymmenen vuoden takaa.  Muut kuviot tempaisin taas omasta päästä tai joistakin vanhoista kirjoneuleistani.

Koko n. 43 (kuvissa mannekiinina mieheni, jonka jalat ovat 44-45 kokoa)

Langat Gjestalin Maijaa paitsi vihreä on Novitan Woolia. Yhteismenekki 150 g.

Puikot 3 mm, joilla silmukoita varren aloituksessa 74 ja terässä 64.

 

 Ajatus hirvien törmäämisestä lähti siitä, kun halusin tehdä näihin hirvisukkiin eteen hirvet puskemassa toisiaan. Aiemmin tekemissäni hirvisukissa (esim. näissä) ne ovat kiltisti juosseet peräkanaa ympäri sukkien.  Ja kun tämä työ ei meinannut millään onnistua haluamallani tavalla (väärä värivalinta, väärä koko, epätasainen käsiala...), niin sehän oli tietenkin hirvien törmäilyn syytä.  Niin paljon törmäily häiritsi minua, että samalla työmäärällä olisin tehnyt kahdet samankokoiset sukat, jos työ olisi onnistunut kerralla.  Mietin jo, että vanhuus taitaa tulla vaivaamaan, kun tuttukaan työ ei suju.  Mutta en minä vielä periksi anna.

 

 

 Takaa sukat näyttävät tältä.



Kun tuo vanhuus tuli puheeksi, niin muistui mieleeni uusimman Kodin Pellervo -lehden (5/2013) juttu Tie hyvään vanhuuteen ja siinä olleet määritykset vanhenemisen nimityksistä.  Ainakin minulle on ollut hiukan epäselvää, olenko jo vanhus vai mikä olen.

Mutta tämän mukaan olen vasta ikääntynyt ja vanhukseksi asti on vielä pitkä taival.  Selvennuksen vuoksi sanottakoon, että kuulun tuohon ikääntyneiden luokkaan vielä pari vuotta.