Korjasin torkkupeiton

Koko talven olen suunnitellut tätä työtä ja nyt se on valmis. Olen nimittäin korjannut vanhan isoäidinneliöistä tehdyn torkkupeiton.  Lopultakaan siihen ei mennyt kovin paljon aikaa, kun sain alettua työhön. Voisin kai todeta vanhan sanonnan "hyvin suunniteltu, on puoliksi tehty"  pitävän paikkansa.


Peitto on peräisin kolmen vuoden takaa ja on palvellut koko sen ajan oikein hyvin varsinkin miestäni, joka on käpertynyt sohvalla sen alle telkkaria katsoessaan. Hän tarvii enemmän lämmintä, kun minä taas olen kuumaverisempi enkä monestikaan kaipaa ylimääräistä lämmikettä muuhun kuin jalkoihini ja ranteisiini.  Peiton tarina alkaa FB:n Käsityökerho-nimisestä ryhmästä (ryhmä on lakkautettu). Keväällä 2012 ryhmä vielä toimi ja siellä innostuttiin yhdessä virkkaamaan isoäidinneliöitä. Niistä koottiin peitto, joka arvottiin osallituneiden kesken. Ja onnetar suosi minua ja peitto saapui meille kesäkuussa 2012.

Peitto oli koottu ompelemalla palaset reunoistaan yhteen. Ompeleet kuitenkin ratkeilivat pikku hiljaa ja monet laput jo lerpottivat ja olivat kiinni ehkä vain yhdeltä sivultaan. Oli siis korkein aika tehdä jotain ja niinpä päätin hajottaa peiton kokonaan palasiksi ja virkata palat uudelleen peitoksi. Uskon virkkauskiinnityksen olevan kestävämpi kuin ommeltu.

Vappupäivän kunniaksi virkkasin viimeiset saumat tähän torkkupeittoon, johon käytin vanhasta peitosta 96 isoäidinneliöä. Peiton koko n. 196 x 130 cm.
 Lankana oli harmahtavan sininen 7 Veljestä-lanka, jota aikoinaan myös palasten virkkaamiseen käytettiin. Lankaa kului nyt virkkaamiseen 240 g.

Palat kiinnitin virkkaamalla kiintein silmukoin ja reunaan tein kaksi kerrosta pylväitä.

Koukku 3.5 mm

 Aluksi irrottelin palat ja virkkasin saman tien paikalleen. Tarkoitukseni oli laittaa palat samaan järjestykseen kuin alkuperäisessä peitossa, mutta sitten huomasin seonneeni suunnitelmassani. Jatkoin siis sattumanvaraisesti. Osan lapuista jouduin purkamaan, koska jotkut alkoivat purkautua huonon päättelyn takia ja osa oli aivan liian suuria. Joitakin liian isoja lappuja kiinnitin hiukan "syöttämällä" lappua (jos ymmärrät tarkoitukseni). Kuvassa peiton reuna mutkittelee lappujen koon mukaan, mutta käytössähän se ei näy eikä haittaa.

Valmiin peiton pesin pesukoneessa villanpesuohjelmalla ja oioin peiton hyvin kuivumaan tuuletustelineelle. Lopputulos oli sileä paitsi reunoissa paikoin hiukan käpristymistä, mutta ei haittaa käytössä. 

Yhdistämislangan väri meitä puhutti. Minä olin alun perin luonnonvalkoisen värin kannalla, mutta mies piti sitä liian kalseana värinä. Toivoi sen sijaan punaista tai sinistä, mihin minäkin pian suostuin. Lanka piti ostaa, kun ei varastossani ollut riittävästi sopivaa väriä. Lähimarketissa ei ollut mielestäni sopivaa punaista 7veikkaa, joten mukaani lähti tätä sinistä. Ja ihan mukiinmenevältä peitto näyttää nyt valmiina minunkin silmissäni.

Alkuperäinen peitto oli nyt valmistunutta suurempi ja siitä jäikin kasa lappuja, joista tehdään tyttären kanssa yhteistyönä ainakin vauvakokoa oleva peitto, ehkä isompikin. Lopullinen koko määräytyy fiiliksen mukaan tässä kevään aikana ja siihen palaan aikanaan.