Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Sorruin alelankaan


Reilu viiko vierähti taas mökillä. Mukavissa tunnelmissa vaikka sää olikin kovin kolea, muistutti minun mielestäni ihan syksyä. Mutta toivon, ettei se aivan vielä ala.  Käsitöitäkin tein muun touhun ohessa, mutta niitä minulla ei ole vielä esiteltävässä kunnossa, joten niihin palaan myöhemmin.



Sen verran käsitöihin liittyvää täytyy kertoa, että sorruin ostamaan lankaa, vaikka olen päättänyt olla ostamatta yhtäkään kerää ilman todellista tarvetta. Mutta sorruin, kun kävin ruokaostoksilla sikäläisessä marketissa ja näin lankahyllyn ohi kulkiessani, että myyjä touhusi lankojen kanssa. Hyllyyn piti mahduttaa Novitan syysuutuuksia ja siksi poistuvia värejä pantiin aleen. Tovin siinä hiplasin varsinkin niitä alelankeja, kun tuo kuvan punainen Nalle jotenkin houkutteli minua kovin. Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että kolme niistä punaisista keristä lähti mukaani. Kauniin väristä sukkalankaa, ajattelin. 

Sitten mökille ajellessani jo vähän kaduin heikkoa luonnettani ja sortumistani, kunnes mieleeni muistui Helena Anhavan runo "kutojanaisesta". Olen osan siitä kopsannut itselleni muistiin joskus kauan sitten ja olenpa tainnut täällä Lankapirtissäkin julkaista sen pätkän. Ja niin teen nytkin. Se jos mikä, kertoo meidän kutojanaisten sielusta paljon. 


”entä jos paljastan teille
että kutojanaisella on juopon sielu,
hän ei juo, hän kutoo.
Itselleenkö – ei – tai kenties sittenkin
vain itselleen, sille imaginaariselle
joka tahtoisi kääriä villaan
kaikkien maiden repalesielut,
juuri kuin Pussisen akka hän uskoo:
enemmän on lankaa kuin kylmää.
Kun masennus yllättää,
jalat vievät lankakauppaan,
jos raha ei riitä,
hän vain hypistelee ja nuuhkii
(ties vaikka söisi salaa).”


Voiko parempaa oikeutusta ollakaan langan ostolle, vaikka se olisi ns. tarpeeton. Siis voisi kai sen muutaman lantin käyttää huonomminkin kuin lankaan, varsinkin jos siitä langasta muotoutuu jotain lämmintä jollekin "repalesielulle".  





Maariankämmekät ovat aivan hullaantuneet tänä kesänä mökkimme pihapiirissä ja lähimaisemissa. 



Aina niitä siellä on, mutta ei näin tiheitä kasvustoja eikä niin laajalle levinneenä kuin nyt. 




Aiemmin en ole raskinut niitä poimia sisälle maljakkoon, mutta nyt päätin viedä muutaman pirttin pöydälle. Ja yllätyin, kuinka hyvin ne kestivät koko viikon, nuputkin aukesivat eikä vanhimmat kukat tippuneet pöydälle.




Muutenkin mökillä seurailen kasveja ja eläimiä.  Nyt meidän ilona olivat myös lupiinit, joita monet kai ihan vihaavat vieraslajeina. Muuten en niihin ota kantaa, mutta minusta  ne kuitenkin kukkivat kauniista kuten nämäkin vaaleanpunaiset liiterin takana.




Samaisen liiterin seinässä hirrenkolossa hautoo leppälintu. Liekö sama lintu, joka teki pesän mökin räystään alle vanhan pääskysen pesän päälle ja ehti ainakin aloittaa munimisen. Oltiin välillä kotona kai viikon verran ja kun palattiin mökille, niin pesä oli hajoitettu, jäänteet löytyivät pihalta. Ehkä orava oli käynyt ei toivotulla vierailulla.




Tänäkin kesänä olemme muutaman kerran kalastaneet tällä pienellä erämaajärvellä. Verkkoja ja katiskaa uitamme tuolla ja joskus saadaan kalaakin. Tänä kesänä on Ahti ollut hiukan kitsas, mutta muutama pieni siika ja kasa ahvenia on sentään saatu ja popsittu.




Tätä polkua pitkin tallustelemme veneelle. Tuo polun yllä oleva laho koivunrunko muodostaa mielestäni kuin portin. Aina sen alta kulkiessani ajattelen, jokohan se rymähtää alas. Jospa sentään vasta talvella lumen painosta. 




19 kommenttia:

  1. Maariankämmekät ovat kauniita. Rakastan tuota lilaa väriä. Upeita kuvia olet ottanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkuli, minustakin maariankämmekät ovat luonnokukista ehkä kauneimmat. :)

      Poista
  2. Ihana runo ja viehättäviä kesän kukkia.

    VastaaPoista
  3. Eipä olisi kolmeen kerään minulla jäänyt jos olisin noin kauniin punaista sukkalankaa alessa nähnyt =) Sehän on kuin rahaa pankkiin laittais, kun alelankoja ostelee =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sude, lohduttavaa kuulla, että sinäkin olisit sortunut tämän punaisen houkutukseen! ;)

      Poista
  4. Aivan mahtava runo ! Olen samaa mieltä, että voisi se raha mennä turhempaankin :)

    Ihania mökkikuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eija, on aina kivaa saada kannustusta vaikkapa langanostoon. ;)

      Poista
  5. Ihania kuvia maariankämmekästä, En ole sitä koskaan luonnossa nähnyt ja nyt kuvissa noin paljon.
    Eihän noita lankoja voinutkaan olla ostamatta, tuo väri niin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, maariankämmekkä jää helposti huomaamatta silloin, kun niitä on vähemmän, maastoutuu muiden kasvien ja heinien sekaan.

      Poista
  6. Oi, niin ihana runo, kiitos kun jaoit sen kanssamme! :) Tuo punaisen sävy on kyllä kaunis, paljon kauniimpi kuin "tontunpunainen", ja tuo väri sopii hyvin sekä naisille että miehille! :) En ihmettele yhtään, vaikka sorruitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MariJ, runo on tosiaan minustakin ihana. :) Ajattelin seuraavalla kirjastokäynnillä ottaa Helena Anhavan runoja taas lainaan, jos sieltä vaikka löytyisi muutakin puhuttelevaa. Viimeksi olen niitä lueskellut varmaan kymmenen vuotta sitten.

      Poista
    2. Vielä piti sanomani, että se tontunpunainen näytti tulleen tämän punaisen tilalle enkä minäkään siitä pidä.

      Poista
  7. Toi punainen väri on ihana ja minäkin muutaman kerän ostin ja nyt harmikseni en enää kaupassa ole tuota nähnyt et olisin ostanu lisäää varastoon. Tuo runo oli aika ihana .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa R, on tämä punainen paljon kauniimpi kuin se tilalle tullut tontunpunainen. Olisin halunnut ostaa tätä enemmänkin, mutta muistikuva lankavarastostani hillitsi minua. ;)

      Poista
  8. Kaunis punainen ja siitä tulee kauniita sukkia! Ihanat mmariaankämmekät!
    Helena Anhava on yksi suosikkirunoilijoistani ja taidan omistaa lähes kaikkimhänen runokirjansa, joihin palaan aina uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso Gnu, Helena Anhava on yksi minunkin runoilijasuosikeistani, mutta enpä taida omistaa yhtään hänen kirjaansa. Piti ihan käydä katsomassa pikaisesti hyllystä, mutta ei ainakaan osunut kohdalle. Viime vuosina minulla on jäänyt runojen lukeminen vähäisemmäksi kuin aiemmin.

      Poista
  9. Ihanna runo! ja kauniita maisemia. Tää kesä nyt vaan on vähän tällainen harmaa... Meillä tuli alkukesästä komeita kalasaaliita, mutta sattuneista syistä kalastamiset on jääneet viime kuukausina vähiin. Onneksi sentään kantsuja ja mustikoita saa kerättyä hissukseen.
    P.S. Lankojen ostaminen ei ole koskaan turhaa - ainakaan sukkalankojen. Ne löytää paikkansa aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susu, sinä taidat muistaa vielä vuosien päästäkin, että se kesä, jolloin podit jalkaasi, oli harmaa ja kolea ja sateinen. Voi sinä saat jo kantarelleja, ei meillä vielä näkynyt yhtään edes pienenpientä alkua. Kosteutta on kyllä riittävästi, joten uskon niitä meillekin nousevan.
      Totta, ainakaan sukkalangat eivät ole turhia, mutta kohtuus pitäisi riittää niissäkin. MInulla on niitä ennestään jo monta kiloa odottamassa toinen toistaan houkuttelevampia, mutta kun vain yhdet voi valmistua kerrallaan. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Se saa minut iloiseksi.