Messuilla kävin minäkin

Oulussa oli Kädentaitomessut kuluneena viikonloppuna ja sinnepä minunkin piti rientää kuten jo niin monena vuonna aiemminkin. Tampereenkin messuilla olen muutaman kerran käynyt, viimeksi tosin useita vuosia sitten. Tampereen messut ovat paljon suuremmat kuin Oulun, mutta kyllä täälläkin on nähtävää ja tutkittavaa.

 Käyntini järjestin taas sunnuntaiaamuksi heti ovien avauduttua klo 10, koska kokemukseni mukaan silloin on jonkin verran vähemmän väkeä kuin lauantaina. Näin on enemmän tilaa ja rauhaa kuljeskella ja katsella esittelyssä olevia. Mutta ei nytkään tarvinnut yksin olla ja usein joutui jonottamaan nähdäkseen jotain mielenkiintoista.

 Tapani mukaan aloitin Böökin myyntipisteestä, jossa kävin moikkaamassa äitiä ja tytärtä, jotka uskollisesti käyvät Oulun messuilla. Sen jälkeen kiersin systemaattisesti messualueen kahteen kertaan, että varmasti huomaisin kaikki mielenkiintoiset asiat.  Monia kauniita ja ihania asioita näin, mutta eipä siellä juuri uutta ollut enkä ostanut muuta kuin yhden puseron itselleni. En edes yhden yhtä lankakerää. Pari tuttavaa tapasin kierrokseni aikana ja vaihdettiin muutama sananen siinä.

Puolen päivän tienoilla olin mielestäni nähnyt riittävästi ja huonosti nukutun yön takia alkoi jo kävelykin väsyttää, joten mentiin äiti-Böökin kanssa yläkertaan kahville ja vaihtamaan kuulumisia. Kahvihetkestä messujen yhteydessä on muodostunut meille tapa, jota molemmat kaipaamme. Kiitos Aila-Riitta taas mukavasta tuokiosta! Ensi vuotta jo odotellaan. 

Että tällainenkin voi messureissu olla. Ei minulla mitään erityisiä odotuksia ollut enkä koe pettyneeni, mutta jotenkin tuli tunne, että nämä on nähty.