No tämä! KAKSI vasemman käden lapasta! No voihan.....! Ja langatkin päättelin. Argh!!! Pikainen pohdinta, mitä minä nyt teen. Loppulanka ei riitä enää kahteen oikean käden lapaseen enkä minä osta sitä kyllä lisääkään. Eikä ole tietoa, kenelle antaisin ne toiset lapaset. Ei siis muuta mahdollisuutta kuin purkaa toista peukaloon saakka.
Nyt lanka jo nätisti kerittynäkin, ei muuta kuin kutomaan uudestaan. Nyt tarkistin muutamia kertoja, että peukalo on varmasti oikealla paikallaan. Pianhan se lopulta valmistuikin, mutta sen verran verotti aikaa ja kutomisintoa, etten sitten aloittanutkaan niitä pikkulapasia.

Mukavasti tuntui tuo Ursus-kuvio istuvan lapasiinkin. Kokoa mietin kovasti enkä vieläkään ole varmaa, ovatko nämä sopivat 16-vuotiaalle Laurille. Mutta sehän nähdään piakkoin ja samalla kuulen, mitä nuori mies itse tykkää tästä mallista. Tuonikäisethän ovat tunnetusti tarkkoja, millaisia vaatteita haluavat käyttää.
Olen tässä muistellut, mitenhän olen nuorempana suhtautunut tällaiseen. Luulenpa, että harmitus ainakin olisi ollut suurempi ja olisipa työkin saattanut lentää kaapin nurkkaan odottamaan parempia fiiliksiä. Nyt moka kyllä harmitti, mutta ei se niin kamalalta tuntunut. Ja heti halusin erheeni korjata. Olisikohan se niin, että sanonta "vanhuus ja viisaus" tarkoittaakin viisautta kohdata vastoinkäymiset tyynemmin kuin nuorena. Mutta tuossa hetken aikaa TV:ta katsoessani loin silmukat sukkaa varten!
Tumpputupaanhan minä vielä kiikutan nämä Ursus-lapaset. Huomenna yritän tehdä yhteenvedon lapastelustani.
Malli Tellun
Ylemmässä kuvassa vasen lapanen enempi esillä ja tässä oikea. Näistä näkyy, että aika mukavasti värit asettuivat. Ainoastaan reilun metrin pätkän otin välistä pois, että sain peukalot tehtyä ilman kovin jyrkkää värieroa. Kuva vääristää muuten näiden värin hiukan tummemmaksi, ovat siis hieman oranssimmat kuin kuvassa.
Lapaskuu alkaa loppua, mutta vielä nämä ehtivät Tumpputupaan.
Tässä vielä lapaset ennen pesukoneeseen pääsyä.
Tällaiset olen tikutellut itselleni kai pari vuotta sitten. Olen pitänyt näitä vain tositarpeessa, siis kun jalkoja palelee. Aluksi en raskinut pitää, ettei pohjat kulu puhki. Sitten keksin, että nahkapohjathan näihin pitää saada. Ja tuumasta toimeen ja
nyt näissä on tällaiset pohjat. Mieheni nämä ompeli minulle näihin. Materiaali saatiin vanhoista saappaanvarsista.
Tällainen näkymä ilahdutti silmiämme olohuoneen ikkunasta katsoessa ja
hetken kuluttua tällainen. Sitten punerrus heikkeni ja häipyi pian pois. Tunnin kuluttua satoikin jo taas räntää.
Kaunis paketti päältäkin päin, ihania omenia ympäriinsä. Omenat ovat muuten minun mielihedelmiä, varsinkin kotimaiset omenat. *Nam*





Tässä kuvassa pääosaa esittävät tyttöjen säärystimet, ne 







Ainoa asia, jonka olin päättänyt ostaa, oli tämä pakkaus Wetterhofilta: kaksinkertainen kääntölapanen. Pakkaus sisältää sekä ohjeen että langat yhteen pariin lapasia. Lanka on Sofiaa, jossa on 30% silkkiä ja 70% villaa. Idean tähän ostokseen sain 
Tämä pitäisi jakaa taas eteen päin, mutta ainakin nyt jää jatkamatta, kun olen niin lähtötunnelmissa. Katsotaan tilannetta uudelleen ensi viikolla, kun palaan kotiin. Matkan aikana en varmaankaan kovin paljoa bloggaile enkä ainakaan päivitä blogiani. Paluun jälkeen sitten tuon tänne messuterveiset.




