Vappua

Tämän HS:n e-kortin myötä toivotan kaikille

ILOISTA VAPPUA!

Tuntomerkkejä keväässä

Kevät etenee hiljalleen omaan tahtiinsa, mieli vain kaipaa kesää ja lämmintä ja vihreää jo nyt, siis liian aikaisin. Jotain pientä vihreää piti saada itselle iloksi ja lupaukseksi tulevasta, niinpä seurasin Annikaisen ideaa ja hain koivun oksia sisälle maljakkoon.



Ja tähän on päädytty viikossa: pieniä suloisia lehdenalkuja. Ja mikä ihana koivun tuoksu!

Ja katsokaa tätä väriäkin! Eikä se ole kaunis! Näitä ihailen, kun mieleni meinaa käydä kesän odotuksessa malttamattomaksi! ;D

Tällainenkin kasvun ihme minulle kurkisteli, kun katselin orkideojani. Uusi kukkavarsi sieltä on työntynyt esiin. Tämä on se vanha valkoinen perinnöksi saatu yksilö, jos joku muistaa minun vanhoja juttuja näistä. Nyt vain odotelleen ja toivotaan, että kukinta onnistuu. Kuvia tästä on luvassa viimeistään kukinnan alkaessa.

Sitten ihan muuta asiaa. Ruusupuun Marjo nimittäin haastoi minut kertomaan tunnusmerkkejä itsestäni.

"Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen."

1.Kuten haastajallani Marjolla minullakin on oltava silmälasit aina päässä, muuten maailma on melko hämärä. Aamulla heti silmät avattuani käteni hapuilee laseja yöpöydältä. Saunassa en käytä laseja, kun ei onnistu, mutta esimerkiksi uimahallissa käytän.

2. Olen sellainen "hukkapätkä", n. 160-senttinen. Ylipainoa on jokunen kilo.

3. Viihdyn hameessa paremmin kuin housuasussa. Kotona olen yleensä aina pitkä hame ylläni, kuten täällä Lankapirtissäkin muutamista kuvista voit nähdä. Hame kotiasuna on kätevää, ei tarvitse kuin nilkkapituiset sukat, ei sukkahousuja eikä kalsareita.
4. Vaatteissani suosin sinisiä ja tiettyjä punaisia (ei kirkasta punaista) värejä, jonkin verran myös ruskeita ja vihreitä. Hiukseni ovat ruskeat, joskus niitä hiukan säväytetään värillä tai raidoilla, mutta vain säväytetään. Harmaita hiuksia on ilmestynyt vasta muutamia. Silmät ovat ruskeat.

5. Viihdyn yksin hiljaisuudessa, mutta voin myös keskustella ihan ventovieraidenkin kanssa. En ole varsinaisesti ujo, mutta hiljainen. Aiemmin olin puheliaampi. Tuntuu, että on niin vähän tärkeää sanottavaa enää nykyään. Vaikka viihdyn yksinkin, ei se tarkoita sitä, että en haluaisi toisten ihmisten seuraa, ei ollenkaan.
6. Kartan mielelläni meluisia paikkoja. Usein minua ärsyttää esim. joissakin kaupoissa soiva musiikki tai mainokset, kun ovat niin kovaäänisiä.

Kai nuo riittävät! Itsestä on vaikea keksiä tuntomerkkejä, eihän itseä tarvitse tunnistaa ihmismassasta, kun se on aina läsnä. Muut varmaan voisivat kertoa paremmin.

Ja ketkä minä sitten haastaisin mukaan kertomaan omia tuntomerkkejään. Jospa valitsen niistä, jotka säännöllisesti käyvät Lankapirtissä ja jättävät kommentin merkikisi käynnistään. Ja heistä ensimmäiseksi muistuivat seuraavat: Tupuna, Heleena, Pirena, Irina ja Mammutti, jospa he keroisivat seuraavaksi omista tuntomerkeistään.

Revontulia näkyvillä

Ensin säätiedotus: vettä sataa ja on harmaata, asteita vain +5. Se kevät taisi sitten jo loppua! :( No, enpä ole oikeasti noin pessimisti, vaan uskon, että tämä sade sulattaa noita lumia pois ja huuhtoo pölyjä vähemmäksi. Ja sitten se kunnon kevät tulee tännekin!

Käsitöihin sitten! No ei niistä oikeastaan ole kovin paljon kerrottavaa, monta kuvaa kuitenkin. Huiveista, kun kerran täällä huiviitis jatkuu. Tämä ei paljon kaipaa esittelyjä, varmaan kaikki tunnistavat tämän Revontuli-huiviksi. Tämä valmistui eilen aamulla ja pääsi heti pesun ja huuhteluaineliotuksen jälkeen pingotukseen. Olipa taas helppo pingottaminen: pitkälle sivulle tukevat rautalangat ja sitten kiristys hattuneuloilla, joita tarvitsi pistellä vain joka sakaran kärkeen ja ehkä 6-8 kappaletta pitkälle sivulle. Tämä on kolmas kutomani Revontuli-huivi.

Malli Revontuli-huivi täältä, korkeus 92 cm ja leveys 187 cm
Lanka vironvillaa 170 g (tätäkin väriä jäi n. 50 g)
Puikot 5 mm:n pyöröpuikko



Värit ovat mielestäni aika makeat, mutta ei liian imelät. Sen verran värejä säätelin, että sain tuonne loppuun nuo punaiset raidat viimeiseksi. Jouduin ottamaan tuosta ulommasta vihreästä raidasta pätkät molempia värejä pois. Samaten lyhensin tuosta viimeisestä punaisesta raidasta tuota vaaleampaa ja tein kai neljä ylimääräistä kerrosta, että sain tuon tummemman punaisen reunaan. *Olipa monimutkaisesti sanottu, mutta paljon yksinkertaisemmin tehty! *

Vähän lähempää ja...

...vielä lähempää. Päättelyn tein virkkaamalla *2 s yhteen piilosilmukalla, 4 kjs*. Hyvä tuli reunasta, ei kiristä eikä löpsötä. Kiitos Lankakomeron Päiville opista virkata päättely huivin reunaan, vaikka tämä nyt tehty päättely olikin oma kehitelmäni hänen oppiensa pohjalta.

Lopuksi vielä esittelen yhdessä kaksi viimeksi valmistunutta huiviani Panachen ja Revontulen. Kerrottakoon, että Panachen kohtaloa olen mietiskellyt ja luulen, että se jää omaan ja tyttäreni yhteiseen käyttöön, kun molemmat pidämme sen väreistä. Huivista tuli muuten täysi ympyrä, kun sitä käsittelin raudan kanssa, joten siihen on mukava kietoutua.

Revontuli n:o 4 on puikoilla ja toivon saavani sen valmiiksi vielä tämän kuun aikana, että pääsee heti vappuna fufoilemaan.

Meilläkin on kevät

Onpa ollut ihana keväinen viikonloppu! Aurinko on paistanut melkein koko ajan ja mittari on kivunnut täälläkin ihan mukaviin lukemiin (tänään +15 varjossa). Lumikin sulaa melkein silmissä, varsinkin kun pihan kasoja vähän hajottelimme. Joka kevät on sama juttu, ettemme malta odottaa lumen sulavan itsekseen, vaan sitä pitää lapion ja kuokan kanssa levitellä.

Tänään arvelin olevan jo niin lämmintä, että pihalla tarkenee istua kutomassa. No tarkenihan sitä vähän aikaa Fifi hartioilla istua, mutta kova tuuli pääsi puhaltelemaan keinussa istujaan, joten aika pian piti lähteä sisälle. Terassi olisi ollut suojaisempi paikka, mutta siellä ei ole vielä kalusteita. Keinustakin puuttuu vielä patjat, mutta se ei haitannut minua.

Jaa, mitäkö minä kudon tuossa? No seuraava Revontuli hyppäsi puikoille heti, kun sain edellisen aamulla pingotettua. Minulla oli vielä Tampereen messuilta ostamani Viron villa käyttämättä, niin päätin senkin tikutella saman tien pois varastosta. Sitten minulla on näistä Viron villoista vain jämäkerät jäljellä. Mitähän niistä tekisi? Vinkkejä otan mielelläni vastaan, kiitos! Kannattaisiko tehdä patalapuiksi vaikka virkkaamalla ja huovuttamalla?

Se on sitten huhtikuu melkein lopussa, jo perjantaina saamme riehaantua vapun juhlintaan. Hyvää ja aurinkoista vappuviikkoa kaikille!

Fufoilu alkaa

Nyt se minunkin fufoiluni alkaa! *Fufoilu= keskeneräiseksi jääneiden käsitöiden valmiiksi tekeminen* Aiemmin olen vain sivusta seurannut toisten ahkerointia ufojen eli keskenjääneiden käsitöiden kimpussa, mutta nyt siis ilmottauduin mukaan. Se, mikä minut sai lähtemään mukaan, juontuu siitä, että tänä vuonna on sääntöjä hieman tarkistettu ja fufotöiksi käyvät keskeneräisten neuleiden ja virkkuiden lisäksi myös muut lankojen kanssa tehtävät käsityöt, kuten nypläys, ristipistot, ryijyt jne. Neuleet minulla niinkin ovat valmistuneet kohtuullisessa ajassa, mutta muita töitä löytyy keskeneräisinä. Pari on jo mielessä, vaikka en ole vielä kätköjäni ehtinyt katsella. Kerron kaikista sitten yhdellä kertaa, ehkä. ;D

Fufoilukausi kestää 1.5-30.6. välisen ajan. On siis kaksi kuukautta aikaa tehdä keskeneräisiään valmiiksi tämän tempauksen merkeissä. Ei kukaan eikä mikään tietenkään estä jatkamasta senkin jälkeen, jos vain intoa ja tarmoa riittää. Nyt on siis viikko aikaa tehdä muita töitä ennen kuin käydään ufoihin käsiksi. Minulla on ollut viime päivinä Revontuli-huivi tekeillä Viron villasta. Sen aion tehdä valmiiksi tämän viikon aikana.

Näin pitkällä se jo onkin, kolmatta kaaviotakin olen muutaman kerroksen tikutellut. Ehkä jonkun pikkutyön ehdin myös tehdä, vaikkapa tiskirättejä.

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille, kevätmieltä rintoihin!

Vielä jotain kevätsoppaan

Kevätsoppaa vielä keitellään, mutta pian se valmistuu. Sitten pääsemme nauttimaan maukkaasta yhteiskeitoksesta, jonka uskon pääkokkimme Jaanan kantavan pöytään pian sopan kypsymisen eli huomisen jälkeen. Kannattaa seurata tilannetta, niin paljon kaikkea kivaa on virkattu ja soppaan viskattu!



Minäkin olen jotain pientä sinne sekaan nakellut ja vaikka viikko sitten uskoin ja vakuuttelin täälläkin virkkausbuumin olevan osaltani ohi, niin vielä eilen tartuin koukkuun.


Spiraalia nimittäin piti minunkin virkata neljällä värillä, kun kerta Irinakin oli tehnyt. Vilkutukset vain sinne Irinalle! Ensin minä sain Irinan innostumaan spiraalin virkkaamisesta kahdella langalla, joten nyt oli vuoro toisin päin. Tässä spiraalissa värit ovat aika kirkkaat, kuvassa vaikuttavat himmeämmiltä kuin oikeasti. Ja tuo sininen näyttää melkein mustalta. Jämälankoja kului 35 g ja koukkuna oli joku, joka ensimmäisenä käteen sattui ja vaikutti suht´ sopivalta langoille, kokonumeroa en tullut katsoneeksi. Spiraalin käyttötarkoitus on olla tiskirättinä eräällä nuorella naisella. Ohje virkkaamiseen on peräisin kirjasta Melody Griffiths : 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkauksiin.

Kokosin vielä kevätsoppaan virkkamani työt yhteen ja tein niistä kuvakollaasin. Lankaa tuli virkattua näihin yhteensä 310 g ja se kaikki on jotain jämälankaa lankavarastostani. Aika mukava kevennys sentään.
Eiliseen postaukseeni Panache-huivista lisäten kerron, että olen tänään höyryttänyt huivin, mutta se ei sanottavasti vaikuttanut kupruihin. Vähän pienenivät tosin. Nyt annan ajan kulua ja katson myöhemmin, pääseekö huivi käyttöön vai muuttuuko joksikin muuksi. Tänään rupesi vuorostaan puna-vihreä Viron villa muotoutumaan puikoillani Revontuleksi.

Panache valmis

Panache-huivia olen tikutellut viime keskiviikosta alkaen. Tänään se sitten pääsi pingotuksesta ja kuvattiin, mutta ei ole vieläkään täysin valmis. Langanpäät ovat päättelemättä ja hetki sitten huomasin reunusvirkkauksen jääneen puolitiehen. Langanpäitä en päätellyt siksi, kun en ole täysin tyytyväinen tekeleeseeni ja mietin vielä mahdollista purkamista. Katsotaan nyt ja tuumataan joku päivä.

Malli: Panache Ulla-neuleesta 02/08

Lanka: Viron villaa, jonka ostin hiljattain Kemin Pienestä Lankapuodista, kulutus 180 g.

Puikot: 4, 4,5 ja 5 mm:t

Kirjasin ylös neulomiseen ja päättelyvirkkaukseen käyttämäni ajan, joka oli yhteensä noin 17,5 tuntia. Aika hyvä hinta pitäisi saada huivista, jos meinaisi näitä tekemällä päästä oikeille tuntipalkoille.

Huivista ei tullut kovin iso, korkeus niskasta alas 57 cm. *Kaatuikohan kuvaaja! ;D* Värit ovat mielestäni kivat, rauhalliset. Sininen näyttää kuvassa liian kirkkaalta, oikeasti on sellainen siniharmaa.

Vaikka korkeutta ei olekaan kovin paljon, niin ympärysmittaa onkin sitten melkein täyteen ympyrään asti.

Hyvin huivi istuu hartioilla ja pysyi päällä, vaikka ulkoterassilla kuvattaessa tuulikin puhalteli melkoisesti.



Tässä huivi vielä pingottumassa. Huomaathan nuo minun vasta hankkimani hattuneulat, joilla kiinnitin huivin alustaan. Olipa huomattavasti mukavampi pistellä pitkiä neuloja kuin pieniä nuppineuloja. Hyvä ostos oli, voisin ostaa vielä yhden paketin, jos niitä vielä saa (ostin kaksi pakettia á 70 neulaa, mutta neulat eivät riittäneet tähän pingotukseen).

Tässä kuvassa näkyy syy siihen, miksi en ole tyytyväinen tähän huiviin. Se ei ole tasainen vaan siinä on tuommoisia kupruja. Ehkä kokeilen vielä höyryttämistä, ehkä. En tiedä, olenkohan tehnyt jonkun virheen tätä kutoessani vai mistähän nuo kuprut johtuvat. Katselin toisten tekemien huivien kuvia eikä niissä näkynyt vastaavaa. Jos joku panachen tehnyt tämän lukee, olisi kiva jos kertoisit, tuliko sinulla vastaavaa ilmiötä.

Näissä mietteissä taidan lähteä houkuttelemaan Nukku-Mattia, jos se vaikka yöllä kertoisi, mitä teen tämän huivin kanssa. Suosituksia muiltakin otan mielelläni vastaan!

Keväisiä vierailijoita pihalla

Tänään on saatu nauttia aurinkoisesta päivästä vaikkakin tuuli on puhallellut edelleen aika lailla. Mutta menee meillä vielä aikaa ennen kuin leskenlehdet tai muut aikaiset kukkijat uskaltavat nousta meitä ilahduttamaan. Mutta sisäkukat onneksi ovat kiitettävästi jaksaneet tehdä kukkia. Tänään minulla oli orkideojen kastelupäivä ja siinä samalla kävin läpi muutkin kasvini. Pari lehtikaktusta ja kliivia ovat olleet kukassa jo jonkun aikaa, samoin pian pari kuukautta kukkineet ostokaktukseni. Mutta tänään huomasin ensimmäiset nuput vanhoissa sinikukkaisissa santuissani. Pian saadaan siis sinistäkin väriä ihailtavaksi.

Tein kukistani kuvakollaasin, keskelle panin tuon minut ilahduttaneen santun nuppuineen.

Varsin vilkasta on edelleen lintujen ruokintapaikallamme. Tiaisia (sini-, tali- ja hömö-), urpiaisia, vihervarpusia ja peippoja siinä pääasiassa käy. Joskus orava piipahtaa, mutta ei viivy kauan. Linnut hakevat maasta ruokansa vaikka lintulaudallakin olisi syötävää.

Tänään bongattiin aivan uusi ruokavieraskin, harmaajuovikas kissa.

Päivällä viedyt kauranjyvät kai houkuttivat, sillä niitä tämä kissaherra, vai -rouvako lie, oli popsimassa iltapäivällä. Pari kertaa olemme kissan nähneet aiemmin, jäljet lumessa vähän useammin, mutta harvinainen näky kissa pihallamme on. Mukava vierashan se kissakin on, mutta toivottavasti antaa pikkulintujen olla rauhassa.

Käsityöblogihan tämä on, joten joku sananen niistäkin edes näin loppuun. Viime päivinä olen tikutellut huivia, kuten olen kertonutkin ja joku varmaan muistaa. Nyt sen pingotin hetki sitten ja jännityksellä odotan aamua ja huivin vapauttamista neuloistaan. Saa nähdä, meneekö purkuun vai tekeekö pingotus ihmeitä. Mutta huomenna tiedän enemmän ja kerron lisää sitten.

Lämmin punainen huopa

Kevät etenee hiljalleen. Tänään on aurinko paistanut kauniisti, mutta tuuli on ollut navakka ja kylmä. Hiljalleen etenevät minun käsityönikin. Kesken on vain jo aiemminkin mainitsemani huivi ja sen tekoon minun pitää keskittyä, joten minään keskustelutyönä en voi sitä tehdä. Pitäisi kai aloittaa vaikka sukat rinnalle, niitä voisi tehdä tässä koneellakin ollessa.

Pitääpä muuten hehkuttaa, kuinka paljon puikkojen laatu vaikuttaa kutomiseen. Kuten eilen kerroin, kävin ostamassa huivintekeleeseeni Addin puikon, kun sillä entisellä mikä lie perintöpuikko oli niin tihkasta kutoa Viron villasta huivia. Tätä huivia tehdessä olen kirjannut ylös joka kerta montako kerrosta olen kutonut ja kauanko siihen kului aikaa. Ja nyt kun Addin puikolla tein 4 kerrosta, niin siihen kului 10 minuuttia vähemmän kuin edellisellä 4. kerroksella oli mennyt. Minusta se on aika suuri ero, kun puhutaan vajaasta tunnista. Joten tämäkin taas todistaa, että puikoissa on eroja. Sanomattakin lienee selvää, että olen ostokseeni enemmän kuin tyytyväinen. Tuossa edellä tulin luokitelleeksi perintöpuikot aika alhaiseen kastiin, mutta pitänee vähän oikaista sanomisiaan. Äitini oli ollut nimittäin ilmeisen valveutunut puikkojen hankinnassaan, sillä hänen jäämistöstään löytyi useammat Addin puikot, joita olen tyytyväisenä käyttänyt. Minähän ne tietenkin sain ainoana tyttärenä, veljeni kun eivät ole ollenkaan omaa kiinnostusta tekstiilityöhön.


Minua, tai oikeastaan minua ja miestäni on lahjottu tänään. Meillä kävi ystäväpariskunta kylässä ensimmäistä kertaa tässä talossa eivätkä tietenkään osanneet tulla tyhjin käsin. Toivat tällaisen ihanan torkkuhuovan, joka minulla on käsissäni tuossa alapuolella olevassa kuvassa.

Olen juuri saanut huovan käsiini ja olen ihastuksesta ja hämmästyksestä lähes sanattomana. Ihanan pehmeä ja paksu villahuopa. Peitteen on kutonut kyseisen pariskunnan rouva, joka hänkin harrastaa monipuolisesti käsitöitä. Hän oli valinnut värit huopaan minun mieltymykseni tietäen ja osunut täysin nappiin. Loimena on kolmea eri punaista ja kudelankoina molemmissa päissä harmaat raidat ja keskustassa keskipunainen.

Tässä huopa on löytänyt paikkansa sohvamme nurkasta. Tällä sohvalla mieheni ottaa pieniä päivätorkkuja ja tarvitsee joskus huopaa peitokseen. Meillä on ollut siinä käytössä jo pitkään fleecehuopa, joka on jo kulahtanut ja jonka olen aikonut vaihtaa parempaan. Nytpä se tuli vaihdettua isommitta vaivoitta. Kiitos vielä kerran rakkaat ystävämme!

Kevät keikkuen tulevi

Muistuipa mieleeni sanonta "kevät keikkuen tulevi". En muista missä yhteydessä sen olen kuullut, lieneekö se niitä äitini harrastamia vanhan kansan sanontoja. En oikeastaan tiedä, mikä sanonta tarkoittaa, mutta minusta se voisi kuvata kevään tuloa. Katsos kun eilen oli meillä oikein ihana aurinkoinen kevätpäivä ja tänään aamulla satoikin sitten lunta. Vitivalkoinen lumikerros peitti kaikena alleen, kunnes puolilta päivin sade loppui ja pian paistoikin taas aurinko. Nyt se uusi lumi on sulanut ja toivon mukaan sulattanut myös vanhaa lunta. Tässä siis kävi ainakin se vanha sanonta "uusi lumi on vanhan surma" toteen. Ja keikkuenhan tämä kevät tulee, kun ensin paistaa, sitten tulee lunta ja taas paistaa.

Eilen näimme tämän kevään ensimmäisen peipon, joka kävi istumassa takapihamme männyn oksalla. Arvatenkin katseli lumitilannetta ja mietti, tuliko tultua liian aikaisin. Kuva on huono, kun se on ikkunan läpi otettu, kun en uskaltanut mennä ulos kuvaamaan ja säikyttelemään peippoa pois oksaltaan.

Tänään aamulla peippo sitten kaiveli lumikerroksen alta syötävää, jota oli pudonnut lintulaudalta maahan. Nyt siis olisi tämäkin pöytä katettuna ilman lumikerrosta, käyneekö peippo vielä iltapalalla.

Tänään sain paksun kirjekuoren ja heti arvasinkin, mitä se tuo minulle. Pian piti kuori repiä auki ja arvaukseni osoittaitautui oikeaksi. Minä sain kauniin setupitsisen pannan arpajaisvoittona Leenalta Leenan blogista! Kiitos ihanasta pannasta, Leena! Leena kertoi virkanneensa pannan kasvisväreillä värjätystä Pirtinkehräämön yksisäikeisestä langasta setukaisten virkkausmalleja mukaillen. Mainittakoon vielä, että setukaiset ovat Kaakkois-Virossa elävä suomalais-ugrilainen kansa.

Panta on aivan sopivan kokoinenkin minulle ja pääsi heti käyttöön, kun lähdin kauppaan. Väritkin sopivat hyvin tummanruskeaan takkiini. Ulkoilutin pantaa oikein Oulussa asti, kun etsin uutta parempaa ja pitempää pyöröpuikkoa huivin kutomiseen. Tämä, jolla nyt kudon, on kovin tihkas Viron villalle ja liian lyhytkin (60 cm), joten päätin testata onko Addin puikko parempi tälle langalle. Ensin menin täkäläiseen käsityöliikkeeseen, mutta siellä ei ollut sopivaa kokoa Addin puikoissa, siispä päätin hurauttaa saman tien Ouluun. Somikista löytyi hiukan pidempi (80 cm), jonka sitten otin, kun en enää viitisinyt lähteä pidempää haeskelemaan muista kaupoista.

Se on muuten taas viikonloppu alkamassa. Ja kahden viikon päästä alkaa vappukin olla vietetty! Taitaa se kesä sieltä vähitellen tulla. Mutta tulevan viikonlopun piristykseksi ostin kimpun ruusuja, jotka haluan jakaa kaikkien täällä vierailevien kanssa!

Hyvää aurinkoista viikonloppua!

Sinisiipiä

Virkkausringin Kevätsoppa porisee mukavasti ja pianhan se on jo valmistakin makusteltavaksi. Noin viikko on vielä aikaa. Monenlaista siihen ovat ahkerat kädet virkkailleet ja pääkokkimme Jaana on kerännyt valmistuneet hienoiksi kollaaseiksi aina viikon välein. Kannattaa muuten käydä katselemassa, jos et ole vielä käynyt. Minäkin olen siihen jotain heitellyt ja vielä lisään siihen tämän perhosin koristetun olkalaukun, jonka sain tänään aamulla viimeisteltyä.


Malli on ihan omasta päästäni eikä ole kovin kummoinen, mutta luulen tämän kesälaukkuna menevän. Pohjan tein tuolla tummansinisellä Kotiväki-langalla, joka näyttää kuvassa melkein mustalta. Siihen katselin ET-laukun pohjasta vähän osviittaa, siis pohjaan, ja sitten reunoja virkkailin vuorokerroksin luonnonvalkoisella ja sinisellä (3 pylvästä+1 ketjusilmukka) yhteensä 27 cm. Yläreunaan sinisellä ensin pylväitä ja sitten kiinteitä silmukoita yht. 4 cm. Ja laukun hihnaksi 62 cm:n pituudelta pylväitä kolmeen kerrokseen, siihen molemmin puolin rivi kiinteitä silmukoita reunaan ja vielä niiden päälle piilosilmukkakerros reunaa vahvistamaan.


Pientä piristystä laukkuun sain kolmella sinisiivellä. Nämäkin perhoset on virkattu Orvokin ja Teijan ohjeita hyväksi käyttäen, mutta hiukan muunnellen. Vartalo ja tuntosarvet virkkasin tummemmalla värillä. Lankana on nyt DMC:n Helmilankaa ja jotain ohutta puuvillalankaa. Painoa laukulla on noin 120 grammaa.


Luulen, että minun virkkaukseni ovat joksikin aikaa tässä, mutta varmaksi en väitä tätäkään päätöstäni. Tänään kerin ne eiliset lankaostokseni ja vastoin alkuperäistä punavihreän huivin suunnitelmaa puikoilleni hyppäsikin se siniharmaa lanka. Siitä taitaa tulla Panache-huivi, jos rupeaa näyttämään sopivalta mallilta tälle langalle. Lähdenkin nyt sitä tikuttelemaan, että näkee, sopivatko tämä malli ja lanka yhteen.

Lankaa tuli taloon

Tänäänkään ei ole käsityöt edenneet, mutta uutta lankaa on tänne on ilmaantunut. Ollaan siis oltu kuitenkin käsityön merkeissä liikkeellä. Kävin nimittäin päiväreissun Kemissä (entinen kotikaupunkini) ja pitihän minun siellä poiketa ihanaan Pieneen lankapuotiin moikkaamaan kahta mukavaa rouvaa, jotka kauppaa pitävät. Ilman ostoaikeita sinne menin, mutta niinpä vain monet lankakavyyhdit ja -kerät alkoivat kuiskutella ja jopa huutaa vaativasti haluavansa minun mukaani. Pitihän minun muutamaa niistä armahtaa, mutta monen kohdalla olin kovana ja jätin sinne.

Viron villaa pari vyyhtiä pääsi mukaani, jos vaikka tekisin Revontulia näistä. Etummaisen värit näkyvät aika totuudenmukaisina, mutta taemman vyyhdin värit häipyvät jonnekin. Siinä on kuitenkin sellainen mukava, rauhallinen sinisen-harmaan-ruskea väritys.

Ja tällainen hempeän värinen kerä 100% puuvillaa ilmoitti haluavansa tiskiräteiksi. Tämä lanka näyttää olevan aika löyhäkierteistä, joten en kovin isoa työtä haluaisi tästä tehdä, mutta ainahan sen yhden 50g:n kerän kutoo. Ja uskon tulevan kauniita tiskirättejä.

Matkan varrella oli mukava katsella maisemia ja seurata keväänmerkkejä tien varrelta. Ja yläilmoistakin niitä löytyi, nimittäin kahteen otteeseen näimme muutamia joutsenia lentämässä pohjoiseen päin. Mukava oli todeta, että kyllä se kevät on ottanut selvän harppauksen eteen päin siitä, kun noin viikkoa aikaisemmin saman reitin kuljimme Lapista palatessamme. Eilen illalla huomasin, että vappuun on enää reilu pari viikkoa. Ja kyllähän se silloin on kevät jo täälläkin.

Siilit kurkkii taas täällä

Pääsiäinen alkaa olla takana päin. Hiljaiselon merkeissä se on meillä vietetty, siis tavanomaiseen rauhalliseen tapaan. Lammasta ja mämmiä on syöty, rahkapiirakkaa saatu kahvin seuraksi. Säät ovat vaihdelleet pilvisestä aurinkoiseen ja vesisateeseen, kuten keväällä pitääkin.

Blogikierroksella olen katsellut kaihoten eteläisessä Suomessa kukintaansa aloittelevia kukkia, joita jotkut ovat kuvanneet blogeihinsa. Jossakin oli siilikin jo heräillyt. Meillä on vielä melkoiset kinokset eikä tietoakaan kukista muuta kuin sisällä. Lintujen lauluakaan ei paljon kuule muuta kuin levyltä. *Niitä olen kuunnellut käsityötä tehdessäni!* No, harakat sentään raakkuvat metsikössä talomme takana ja joskus tulevat pihapiiriinkin.


Näkymää talon takana olevaan metsikköön.

Tämä kuva on taas talomme länsipäädystä. Kuvasta voisi päätellä, että asumme aivan korvessa, mutta tuolla puiden takana on yksi asuinalueemme pääteistä ja sen toisella puolella on asutusta paljonkin. Vaikka yksi kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa, niin nyt se siis jättää jotain kertomatta.

Käsitöitä olen tehnyt pikku hiljaa, tahti ei ole nyt ollut kovin ripeä. Enempi olen lueskellut, kun sain kirjastosta muutamia kiinnostavia uutuuskirjoja. Ja niissähän on ainakin täällä meillä tavallista lyhyempi laina-aika (2 viikkoa), joten niiden lukemista ei auta säästää kovin pitkäksi aikaa..

Pienet siililapaset valmistuivat jo ennen pääsiäistä, mutta en ole muistanut kertoa näistä aiemmin. Nämä ovat alle kaksivuotiaalle tyttöselle tarkoitetut ja siksi kirjoin silmät langalla nappien sijaan, että jos kiinnostaa irrotella nappeja ja vaikka maistella. Lankana on ruskea Nalle ja pörrölankana Red Heart Las Vegas Color, joiden yhteismenekki oli 40 g. Novitan ohjeesta itselleni muokkaamaani pyörönä kudottavaa tapaa taas noudatin. Se on siitä mukava, kun ei tarvitse ommella sivusaumaa kiinni kuten alkuperäisen ohjeen mukaan tehdään.

Mukavaa alkanutta viikkoa ja auringonpaistetta kaikille!

Huoneentauluni

Jo jonkin aikaa sitten Annikainen kertoili vanhoista huoneentauluista blogissaan ja siinä yhteydessä pyysi minuakin esittelemään omani. No minuahan ei tarvinnut kahdesti pyytää ja tässäpä näette nyt tauluni. Tämä on valmistunut muistaakseni 1980-luvun alussa tai puolivälin tienoilla.

Tauluni on vanhasta tavasta poiketen kehystetty tummilla puukehyksillä ja sitä suojaa vielä himmeä lasi. Pellavakankaalle kirjailin punaisella muliinilangalla varsi- ja laakapistoin. Kooltaan taulu on n. 38 x 27 cm (+ kapea kehys). Makuuhuoneen seinällä tämä on sänkymme päädyssä.





Linnut ja oksat on muistaakseni Suuresta käsityölehdestä (vai olikohan se silloin vielä käsityökerho). Muistelen, että nämä kuviot oli suunniteltu koristamaan kesäisen yöpaidan kaarroketta.




Teksti on oma lisäykseni kuvioon, kun sovelsin sen tauluksi. Tein näitä kaksi samanlaista, toisen sai äitini. Äidin kuoleman jälkeen se toinen taulu muutti kummityttäremme luo.

Huoneentauluna olen tätä pitänyt, vaikka nyt kun ajattelen asiaa, ei tämä tietenkään ole sellainen perinteinen kangastaulu, kun tämä on kehystetty. Mutta miten sen nyt ottaa, onhan tässä ainakin yksinkertainen kuvio ja elämänohje.



Neuleretriittiä suunnitellaan! Tällaisen uutisen kertoili Tikru blogissaan. Kuulostaa aika mielenkiintoiselta, vai! Jos kiinnostaa, niin käypä kurkkaamassa täällä.

Pääsiäisperhosia

Pitkäperjantai alkaa olla illassa. Me olemme viettäneet sitä vanhan perinteen mukaan hiljaisuudessa kotona. Sääkin on ollut harmaa kuten päivän teemaan sopineekin, lunta on sateli hiljalleen iltaan asti, mittari hiukan +asteilla. Nyt on sade loppunut, mutta pilvistä on yhä. Olen lueskellut ja hiukan virkannutkin.

Täällä on lennellyt tänään muutamia perhosia, keltaisia, siis ilmiselviä pääsiäisperhosia. Ensin liitelivät siellä täällä kunnes hakeutuivat ruokapöydällemme pupun ihmeteltäväksi.

Perhoset syntyivät eilen, kun minulla ei ollut oikein mitään mieleistä käsityötä aloitettuna enkä oikein tiennyt, mitä aloittaisin. Ensin oli tarkoitus tehdä Intsun mallin mukaan pikkunarsisseja, mutta ei löytynyt sopivaa keltaista lankaa niihin. Sitten muistin Sarin tekemät keltaiset perhoset ja niinpä nämä syntyivät. *Vaikka tavallisestihan ne perhoset kyllä kuoriutuvat!* Perhoseni eivät taida päätyä jääkaappimagneeteiksi, kuten monet sukulaisensa ovat päätyneet. Näistä taitaa tulla mobiile tai joku muu koriste. Nyt aluksi kuitenkin ovat meillä pääsiäisperhosina.




Mallia perhosiin sain Orvokin ja Teijan ohjeista, joita hiukan tapani mukaan muokkasin oman maun mukaisiksi. Lanka on Novitan Kotiväkeä vaaleankeltaisena ja vaaleanvihreänä. Voipa olla, että näitä ilmaantuu lisääkin vielä, eri värisiäkin. Kevätsoppaankinhan nämä lennähtävät vielä tämän illan aikana.

Pääsiäistervehdys sinulle

Tulin vain toivottamaan sinulle hyvää pääsiäisenaikaa! Toivon sen virkistävän mieltäsi vietitpä sen joko hengellisenä juhlana tai ylimääräisinä vapaapäivinä.

Pään- ja jalanlämmikettä

Nyt tuon tänne loputkin matkan aikana valmistuneet käsityöt. Maaliskuun puolella virkkasin pari myssyä ja aprillipäivänä sain valmiiksi yhdet sukat, joita en ole vielä täällä vilauttanut.

Kaksi rimppsulakkia tein Helmiksen ohjeella. Lanka on vaaleanvihreää Novitan Kotiväkeä vuoden tai pari marinoitunutta (kuvassa aivan liian vaaleaa) ja sitä kului n. 35 g yhteen myssyyn. Koukku oli 2 mm:nen.

Tarkoitukseni oli tehdä lakki isokokoiselle parivuotiaalle ja tein ensin tarkoin ohjeen mukaisen lakin (ohje sirolle 3v:lle). Valmiina se kuitenkin näytti isolta ja kun minulla ei ollut mahdollisuutta sovittaa myssyä, niin päätin virkata toisen hiukan pienemmän. Tyttönen saa sopivamman koon ja toisen myssyn kohtalo on ATK *aika tavaran kaupitsee*.

Somisteeksi lakkiin virkkasin tällaisen pienen kukkasenkin, jonka kiinnitän sitten siihen oikeaan lakkiin. Lakit kuten kukkanenkin menevät omalta osaltaan maustamaan Kevätsoppaa.

Tänä vuonna en tullut aprillanneeksi ketään, sen sijaan tikuttelin yhdet sukat valmiiksi. Langan näihin sain joskus kesällä ystävättäreltäni tuliaiksiksi Hämeenlinnasta ja tarkemmin Villa Mokasta. Olin näitä Villa Mokan ihania lankoja netissä ihaillut, mutta aiempaa sormituntumaa minulla ei niihin ollut ennen tuota kesäistä päivää. Silloin sain kaksi vyyhtiä, joista toinen odottelee edelleen puikoille pääsyä. Kerinyt olen senkin jo sentään.

Malli River Rapids Socks omana sovelluksena perinteisellä vahvistetulla kantapäällä ja kärjen sädekavennuksella kokoa 39
Lanka Villa Mokan Mokkasukka (75% superwashvillaa+25% polyamidia) väri Poseidon, kulutus 65 g. Kuvassa tämä väri on hyvin lähellä todellista.
Puikot 2.5 mm, joilla silmukoita 64.

Mukavan tuntuista kudottavaa oli tämä Mokkasukka-lanka. Ja mukavalta tuntuivat kuulemma jalassakin jopa niin, että mannekiini (tyttäreni) halusi sukat itselleen. Sehän sopii hyvin, että jäävät perhepiiriin, niin nähdään näiden kulutuksenkestokin lähitulevaisuudessa.

Puna-ruskean kirjavaa

Eilen kotiuduttiin alkuillasta. Kotimatka sujui hyvin aurinkoisessa kuivassa säässä. Kiitos kaikille edellisen päivityksen kommenteissa hyvää matkaa toivotelleille, vaikka ne luinkin vasta tänään *eilen ei edes avattu konetta*. Eilinen ilta ja tänään aamupäivä onkin sitten tyhjennetty ja siivottu vaunua sekä pesty kahden viikon pyykkejä. Ja niitähän on kertynyt liikuntaan painottuvalla matkalla. Onneksi on nykyajan koneet, jotka toimivat aika hyvin, kun niitä vain komentaa.

Menomatkallahan kudoin yhden sukan, kuten joku saattaa muistaa minun kertoneen. Ja parin sille päätin tehdä paluumatkalla. Aivan täysin ei suunnitelmani pitänyt, sillä kärkikavennuksen tein vasta tänään täällä kotona. Olin kai palatessa hitaampi vai ajoikohan mies ylinopeutta. ;)

Tämmöiset ihan perussukat siis sain aikaan. Lanka on Austermann Step väri 45, jota sain joululahjaksi kerän. Silmukoita 60 ja puikot 2.5 mm:t ja lankaa kului 70 g.

Aika levoton kuviointi tästä langasta syntyi tällä silmukkamäärällä. En kyllä oikein pidä näin kirjavasta, vaikka värit ovatkin mieleiset, mutta kun yösukiksi nämä tein, niin siinä käytössä menevät oikein hyvin. Minun jalkanihan palelevat, kun käyn nukkumaan. Minulla on ennestään yhdet Austermann Stepistä tehdyt yösukat ja olen tykännyt niistä kovasti. Ne lämmittävät mukavasti ja ovat lisäksi miellyttävän pehmeät. Ennen käytin Wetterhoffin silkkivillalankaisia (Sivillakohan mahtoi olla langan nimi) sukkia, mutta ne jää kakkosiksi näiden rinnalla.

Nyt lähden taas pyykkihommiin, että päästään tavalliseen päiväjärjestykseen.