Tuiskupäivän turinoita

Nyt tänään on saatu lisää lunta tännekin oikein tuiskuna. Yöllä alkanut tuisku jatkuu edelleen ja ennusteen mukaan ei ole vielä edes loppumassa. No vielä ei olla tavallisen talven lumimäärää saavutettu. Mutta toisaalta eihän nämä nykyiset säät muutenkaan ole entisenlaisia, niin ei tiedä enää, mikä on tänään tavallista.

Mukava on ollut istua sisällä lämpimässä ja kutoa sukka ja huivia vuorotellen ja kuunnella siinä samalla tuulen ujellusta. Kevätyllätyshuivin nelosvihje on jo aika pitkälle tehtynä, saanenko sen jo huomenna valmiiksi. Priimaa ja Intsua odoteltiin takkatulen rätistessä vieressä. Niinhän se Intsu esiintyi kuin vanha tekijä samoin kuin muutkin Seinäjoen Tikkuajat. Vilkutukset ja taputukset kaikille siellä olleille!



Tänään pääsi pingotuksesta toinen Revontuli-huivini, josta pari päivää sitten kertoilinkin jo. Kovasti olen tyytyväinen itseeni edelleenkin, kun sain tikuteltua tämän keskeneräisen valmiiksi. Ei siitä kovin iso tullut, mutta pienelle ihmiselle riittänee hartiahuiviksikin hyvin.

Malli on siis rakastettu Revontuli-huivi, jonka koko ohjeeseen ei lankaa riittänyt, vaan tämä huivi on muutamaa kerrosta vajaa.

Huivin koko ennen pingotusta 102 x 50 cm ja pingotuksen jälkeen 133 x 69 cm.

Lanka on jotain Tampereen messuilta muutamia vuosia sitten ostettua, nimeä en muista. Huivi painaa 115 g.

Puikot taisivat olla 5 mm:t.

Tääsä lähikuva huivista. Tunnistaako joku tämän langan? Joskus joku arveli tämän olevan ehkä Angoriinan lankaa.



Vähän nafti on minulle, vaikka en 162-senttisenä kovin korkealle ylläkään. Tässä värit näyttävät liian synkiltä. Noissa yläpuolella olevissa kuvissa värit ovat lähellä oikeaa ainakin tällä omalla näytöllä.




Pingotukseen keksin mukavalta tuntuvan keinon vähentämään pisteltävien nuppineulojen määrää. Oltiin miehen kanssa käymässä rautakaupassa ja näin siellä semmoisia ohuita metallisia tankoja, kierretankoja taisi lukea siinä hyllynreunassa. Ja päässäni kuului NAKS! Noitahan voisi käyttää huivin pingotuksessa. Hintakin oli sopiva alle euron kipale. En vielä ostanut niitä, mutta katsoin tarkasti hyllyn numeronkin, mistä löydän tarvittaessa.



Eilen sitten kauppareissulla sanoin miehelle, että käydäänpä samalla ostamassa niitä tankoja muutamia. No tenttiinhän minä jouduin: mitä tankoja, mihin tarkoitukseen, millaisia. Ja lopputuloksena emme käyneet rautakaupassa, vaan kotiin palattuamme mies haki muutamia pätkiä jäykkää rautalankaa autotallista.

Tällaisia ne ovat minun uudet tukitankoni, vai miksi näitä kutsuisi. Hyvin nämä toimivat, vaikka päät ovat vähän rosoiset vielä, mutta viilataan kuulemma tasaisiksi. Tämä on sellaista paksua ja jäykkää rautalankaa, jota ei minun voimin noin vain taivutella.

Pari tankoa pujottelin pitkälle sivulle, ja kiinnitin muutamalla nuppineulalla alustaan. Jos olisi riittävän pitkä tanko, yksikin riittäisi, mutta kahdenkin kanssa sujui ihan hyvin. Seuraavaksi pistelin vain nuppineulat noihin sakaroiden kärkiin. Ja valmista oli! Ja helposti! Olin taas oikein tyytyväinen itseeni.