Vielä kortti

Ystävänpäivä oli ja meni, mutta mehän jatketaan sen juhlimista vielä. Ehkä rupeamme ajattelemaan ja toteuttamaan jonkun esittämää ajatusta, että ystävänpäivä on joka päivä. No joo, hyvä ajatus, mutta ei silloin varmaan tulisi kovin usein muistettua ystävää vaikkapa kortilla ilman mitään erityistä syytä. No joo, se siitä, mutta tämän kortin posti toi tänään ja haluan näyttää sen teille.


Onhan näitä Inge Löökin kortteja nähty jo muutamien vuosien ajan ja ainakin minusta niissä on monia hauskoja, kuten tämäkin. Mutta nyt tämä tuntui erityisen hauskalta, kun sain sen Marleenalta. Ja se miksi tämä tuntuu niin erityisen hauskalta, johtuu varmaan siitä, että voisin aivan hyvin kuvitella, että me itse, siis Marleena ja minä, olisimme tuolla pöydän alla viettämässä vaikkapa ystävänpäivää. Olemme tuollaisia mummeleita vaikkakin ilman nutturaa ja voimme hassutella milloin mitenkin. Siis samaistun kortin mummoihin ja vedän siihen ystävänikin mukaan. Oletan Marleenan olevan samaa mieltä. Siis kiitos Marleena kivasta kortista!

Aamulliseen postaukseen viitaten ilmoitan huivin asettuneen kiltisti käsiini ja jatkuneen jo kuudella kerroksella, joten se pienoinen katkos huivin teossa on selätetty. Siililapasetkin odottavat enää silmiä ja kuononpäätä.