No aletaanpa tarina alusta. Viime vuonna tammikuussa tein ensimmäisen Revontuli-huivini. Sen olin ajatellut itselleni, mutta annoin kuitenkin eräälle ystävättärelleni. Ja kun lankaa oli jäänyt edellisestä sen verran, että arvelin sen riittävän toiseenkin Revontuleen, niin jo keväällä aloin tehdä tehdä uutta itselleni. Mutta kuinka ollakaan, lanka näyttikin loppuvan kesken. Mielenkiintoni huivin tekemiseen sammahti siihen, vaikka vain muutamia kerroksia enää puuttui. Keskeneräinen työ siirtyi pikkuhiljaa kauemmas ja kauemmas minusta päätyen lopulta lankavarastoni perimmäiseen nurkkaan. Joskus se sattui silmiini ja sai pohtimaan, mitä sille pitäisi tehdä.
Nyt kevätpäiväntasausyllätyshuivia tehdessä päätin lopultakin kaivaa tämän esille ja joko tehdä huivin valmiiksi tai purkaa sen. Ja ajatelkaa, nyt se on valmis huivi! No pingotus puuttuu vielä. Asiaa pohdittuani päätin tehdä huivin muutamaa kerrosta lyhyempänä valmiiksi. Purin pari kerrosta ja tein nurjat kerrokset ja se oli siinä. Noin vähällä työllä sain valmiiksi! Kuinka paljon energiaa olen käyttänytkään miettimiseen ja pohtimiseen. Puuttuuhan siitä muutama kerros, mutta se ei käyttöä haittaa.
Tässä huivi lepää pingottamattomana. Korkeutta sillä on 50 cm ja pituutta vai leveyttä? 106 cm, joten pingotuksen jälkeen varmaan aika sopiva koko pienelle ihmiselle.
Tämä nyttönen n. 10 g jäi lankaa jäljelle. Mietin olisikohan tuolla tehnyt vielä kaksi kerrosta, mutta en alkanut kokeilemaan, kun olisi pitänyt taas purkaa. Ja jos se ei olisi riittänytkään, niin sitten olisin taas purkanut.
Jouluamaryllikseni innostui kasvattamaan uuden kukkavarren ja kukkii nyt tätä toista kukintoaan parhaillaan. Mukavasti kirkastaa päivää, kun tuo aurinko tuntuu karttelevan näitä seutuja tänä talvena. Tunnin taisimme tänään saada nauttia siitä.
Tänään saatiin yllätyshuivin 4-vihje. Printtasin ja luin sen jo, mutta en ole vielä alkanut kutomaan. Nyt onkin reilu viikko aikaa kutoa ennen seuraavaa vihjettä. Huomenna varmaan sen pariin sitten.
.jpg)
Olipas mukava että sait huivin valmiiksi kaiken pohtimisen jälkeen. ;o) Voihan sitä pitää kaulaan kietaistuna, jos on liian pieni hartioille.
VastaaPoistaMäkin sain eilen pikaneulonnan jälkeen kolmannen vihjeen valmiiksi, huh, sain teidät muut kiinni. ;oDD
Kivaa kun huivi viimein valmistui. Odotan näkeväni sen vielä pingotettuna. Minäkin olen aikataulussa Yllätyshuivin kanssa. mutta alan tekemään Ystävän Yllätys sukkia, joten en tiedä ehdinkö reilussa viikossa tehdä nelosvihjettä. Siinä oli aika paljon tekemistä.
VastaaPoistaOnnittelut kutosluvun bongaamisesta. Laittelen minulle osoitetta tulemaan niin laittelen sinulle jotakin kivaa tulemaan.
VastaaPoistaHyvä juttu,kun sait huivin valmiiksi. Siitä saa niin hyvän mielen,kun joku kekskeneräinen valmistuu. Sä sitten olet kukkaihminen kun noin kauniisti amaryllis kukkii ja sait ne minun santtunikin kukoistamaan!! Mä olen tilannut satoja perennoitten siemeniä,katsotaas nyt mitä niistä aikanaan tulee:D
VastaaPoistaKaulaliinana voi ainekin käyttää,,,onkin tosi nätti. :)
VastaaPoistaKaunis amaryllis. :)...minä hermostun noitten kanssa ja laitan pois.
Huivissa on kauniit värit ja eipähän huivin tartte aina olla "lakanankokoinen".
VastaaPoistaMukavaa kun amaryllis ilahduttaa joulun jälkeenkin!
Do dii, hyvä sinä. Niin se vaan on joskus pienestä kiinni, että saa jonkin työ suoritettua loppuun saakka.
VastaaPoistaKiitos vierailusta.
VastaaPoistaKaunis huivi ja niin on tuo aiemmassa postauksessa puikoilla olevakin. Joskus minäkin haluan tehdä jonkun tuommoisen ihanan pitsihuivin.
Pirjo-Riitta: Joo, onhan sitä käyttöä pienemmällekin huiville. :) Ja nyt sitten ollaan jo neljännen vihjeen kimpussa, vai...
VastaaPoistaSeijasisko: Nyt on Revontuli jo pingottumassa, joten malta vielä hetki. ;D Aika helpolta se nelosvihje tuntui kuitenkin, kun sitä tuossa iltasella muutaman kerroksen kudoin.
Kirsi: Kiitos!
Intsu: Saa todella hyvän mielen tuollaisesta! Minähän olen sellainen hortonomi! ;DDD
Tupuna: Joo, hyvä kaulaliina on jos ei hartiahuiviksi riitä. :)
Eila: Minäkin tykkään tämän huivin väreistä. ;)
TeSa: Joo pienestä se on monesti kiinni. ;)
Marle: Huiveja on kiva tehdä! :)
Hih, loppu hyvin, kaikki hyvin!
VastaaPoistaNoin mullekin usein käy, työ jää kesken ihan viittä vaille. Mutta kai ne jotkut työt vaan vaatii sen pienen (tai pidemmänkin) miettimistauon. Toisaalta onkin sit kiva saada jotain valmiiksi tosi nopeasti!! Kaunis huivi!
Helmis: Juuri noinhan se on! Kiitos kehuista! ;)
VastaaPoista