Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Tuntomerkkejä keväässä

Kevät etenee hiljalleen omaan tahtiinsa, mieli vain kaipaa kesää ja lämmintä ja vihreää jo nyt, siis liian aikaisin. Jotain pientä vihreää piti saada itselle iloksi ja lupaukseksi tulevasta, niinpä seurasin Annikaisen ideaa ja hain koivun oksia sisälle maljakkoon.



Ja tähän on päädytty viikossa: pieniä suloisia lehdenalkuja. Ja mikä ihana koivun tuoksu!



Ja katsokaa tätä väriäkin! Eikä se ole kaunis! Näitä ihailen, kun mieleni meinaa käydä kesän odotuksessa malttamattomaksi! ;D




Tällainenkin kasvun ihme minulle kurkisteli, kun katselin orkideojani. Uusi kukkavarsi sieltä on työntynyt esiin. Tämä on se vanha valkoinen perinnöksi saatu yksilö, jos joku muistaa minun vanhoja juttuja näistä. Nyt vain odotelleen ja toivotaan, että kukinta onnistuu. Kuvia tästä on luvassa viimeistään kukinnan alkaessa.



Sitten ihan muuta asiaa. Ruusupuun Marjo nimittäin haastoi minut kertomaan tunnusmerkkejä itsestäni.

"Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen."


1.Kuten haastajallani Marjolla minullakin on oltava silmälasit aina päässä, muuten maailma on melko hämärä. Aamulla heti silmät avattuani käteni hapuilee laseja yöpöydältä. Saunassa en käytä laseja, kun ei onnistu, mutta esimerkiksi uimahallissa käytän.
2. Olen sellainen "hukkapätkä", n. 160-senttinen. Ylipainoa on jokunen kilo.
3. Viihdyn hameessa paremmin kuin housuasussa. Kotona olen yleensä aina pitkä hame ylläni, kuten täällä Lankapirtissäkin muutamista kuvista voit nähdä. Hame kotiasuna on kätevää, ei tarvitse kuin nilkkapituiset sukat, ei sukkahousuja eikä kalsareita.
4. Vaatteissani suosin sinisiä ja tiettyjä punaisia (ei kirkasta punaista) värejä, jonkin verran myös ruskeita ja vihreitä. Hiukseni ovat ruskeat, joskus niitä hiukan säväytetään värillä tai raidoilla, mutta vain säväytetään. Harmaita hiuksia on ilmestynyt vasta muutamia. Silmät ovat ruskeat.
5. Viihdyn yksin hiljaisuudessa, mutta voin myös keskustella ihan ventovieraidenkin kanssa. En ole varsinaisesti ujo, mutta hiljainen. Aiemmin olin puheliaampi. Tuntuu, että on niin vähän tärkeää sanottavaa enää nykyään. Vaikka viihdyn yksinkin, ei se tarkoita sitä, että en haluaisi toisten ihmisten seuraa, ei ollenkaan.
6. Kartan mielelläni meluisia paikkoja. Usein minua ärsyttää esim. joissakin kaupoissa soiva musiikki tai mainokset, kun ovat niin kovaäänisiä.


Kai nuo riittävät! Itsestä on vaikea keksiä tuntomerkkejä, eihän itseä tarvitse tunnistaa ihmismassasta, kun se on aina läsnä. Muut varmaan voisivat kertoa paremmin.


Ja ketkä minä sitten haastaisin mukaan kertomaan omia tuntomerkkejään. Jospa valitsen niistä, jotka säännöllisesti käyvät Lankapirtissä ja jättävät kommentin merkikisi käynnistään. Ja heistä ensimmäiseksi muistuivat seuraavat: Tupuna, Heleena, Pirena, Irina ja Mammutti, jospa he keroisivat seuraavaksi omista tuntomerkeistään.




12 kommenttia:

  1. Kyllä koivunlehden väri on kauneimmillaan hiirenkorvalla! Ihanaa kevätmieltä tuli kuvistasi :)

    VastaaPoista
  2. Mulla alkoi nenää kutittaa ja aivastuttaa pelkästään jo tuon koivunlehden kuvan katseleminen... ;)

    Tuli mieleen tuosta hameesta, kun olit jokin aika sitten kommentoinut blogissani, että sinä tykkäät ohuista villasukista, kun taas minä tykkään paksuista. Niin minä taasen en voisi "noin vähissä vaatteissa" eli pelkässä hameessa ja nilkkasukissa olla kotona - nytkin on pitkien housujen alla paksut sukkahousut + nilkkasukat + pitkävartiset villasukat, aluspaita, trikoopaita ja neuletakki. En koskaan voisi ajatella edes sisällä olevani "paljain säärin". :D Niin se vaan veri virtaa eri ihmisissä eri lämpöisenä tai jotain. ;) Toisaalta en kumminkaan tykkää yhtään kesästä, vaikka silloin onkin lämmin - ehkä se oma keho tykkää nimenomaan vaatteen antamasta lämmöstä eikä niinkään helteestä.

    Hyvää loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  3. Hiirenkorvat ovat niin suloisia. :)

    VastaaPoista
  4. Ensinnä kiitokset haasteesta, vastailen pikimmiten. Meiltä lähti tänään Jälkeläinen lapsineen kotiin, eli pian ehdin taas olla koneella...
    Ihanat hiirenkorvat. Minä napsin maanantaina muutaman oksan omenapuista vielä pois ja toin ne sisälle, ehkä meilläkin pian vihertää.

    VastaaPoista
  5. Kiitos haasteesta, saa nähdä keksinkö aiheeseen liittyvää itsestäni. Nyt on ollut noita puutarhahommia, ettei ole ehtinyt koneella istua eikä pahemmin käsitöitäkään tehdä. Eilenillalakin olin risusavotasta niin väsyksissä, että jaksoin blogilistan lukea mutta en kommentoida.

    VastaaPoista
  6. Kiitos haasteesta! Kotiuduin juuri Tikkuajien tapaamisesta, mutta alan kohta miettiä tunnusmerkkejä ;)

    VastaaPoista
  7. Kiitos haasteesta!Olipa kiva etsiä itseään!
    Mukava nähdä sitten tuon orkideasi kukka. Minä olen omaani tutkinut ja aivan pieni nuppineulanpään kokoinen "patti" sieltä varresta on työntymässä. Kuvaa en uskalla siitä vielä ottaa,jos vaikka säikähtää ja vetäytyy takaisin! En ole nim. koskaan saanut orkideoitani uudelleen kukkimaan. Tuo yksilö on vajaa kaksi vuotta vanha. Toivotaan,että on kukkavarsi!

    VastaaPoista
  8. Tiina: Meillä on sama maku ainakin koivunlehtien värin suhteen! :)

    Mari: On minulla sentään pusero, vaikka se jäi mainitsematta! ;D *Vitsi, vitsi!* Mutta ihan oikeesti, se on kyllä jännä, miten eri lailla ihmiset tarvitsee vaatetusta samanlaisissakin oloissa. Minulla ei yleensä ole ylävartalon suojana muuta kuin talvella pitkähihainen ja kesällä lyhythihainen pusero (rintsikat alla). Jos viluttaa, vetäisen vaikkapa jonkun huivin hartioilleni. Jos minulla olisi sama vaatetus kuin sinulla, niin tuntisin oloni ahdistuneeksi varmaan. ;) Ja kesästä minä tykkään, vaikka joskus onkin liian lämmin!
    Hyvää loppuviikkoa sinullekin!

    Nna: Niin ovatkin! :)

    Mammutti: Mahtaakohan ne omanapuun oksat jaksaa kukkiakin!? ;) Minäpä jään odottelemaan tuntomerkkejä! :)

    Pirena: Haastettahan ei ole pakko ottaa vastaan eikä se haittaa ollenkaan! :) Eihän nämä jutut ole pakollisia, jos on kiireitä tai tuntuu, ettei ole oma juttu.

    Heleena: Minäpä odottelen sinun tuntomerkkejäsi! :)

    Irina: Hyvät annoit tuntomerkit, kyllä nyt tunnistan! :)
    Hyvinkin voisi olla kukkavarsi, jos on toista vuotta edellisestä. Sittenhän meillä saattaa orkideat kukkia samaan aikaan, jos molemmilla kukinta onnistuu. Minulla on kyllä aina tulluy ainakin muutamia kukkia, jos on kukkavarren kasvattanut.

    VastaaPoista
  9. Kiiti haasteesta,,,täytyy miettiä mitä tulisi sellaista joka olisi oikein hyvä tuntomerkki. :)

    Jäänpä odottelemaan orkideaasi innolla. :)

    VastaaPoista
  10. Tupuna: Mieti vaan ihan rauhassa ja laita sitten ja jos siltä tuntuu!

    Orkidean kuvia lupaan, kyllä kun niitä saadaan! :)

    VastaaPoista
  11. Hei, tulinpa kurkkaamaan blogiisi. Ihailen teitä revontulihuivien tehailijoita - tuntuu isotöiseltä kun en ole huiveja tehnyt.
    Leppoisia ovat juttusi. Jos hiirenkorvat viikossa puhkesivat, on keruupäivästä sama määrä viikkoja elettävä että ovat koivuissa; näin sanoivat vanhat - pitäneekö paikkansa nykyään? Mukavaa kevättä!

    VastaaPoista
  12. Pirle: Kiva, kun kävit! Tervetuloa toistekin! :)

    Laskin tuossa, että tuon sanonnan mukaan koivuissa pitäisi olla hiirenorvat vasta 10.kesäkuuta. Pitääpä seurata tilannetta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Se saa minut iloiseksi.