Tuntomerkkejä keväässä

Kevät etenee hiljalleen omaan tahtiinsa, mieli vain kaipaa kesää ja lämmintä ja vihreää jo nyt, siis liian aikaisin. Jotain pientä vihreää piti saada itselle iloksi ja lupaukseksi tulevasta, niinpä seurasin Annikaisen ideaa ja hain koivun oksia sisälle maljakkoon.



Ja tähän on päädytty viikossa: pieniä suloisia lehdenalkuja. Ja mikä ihana koivun tuoksu!

Ja katsokaa tätä väriäkin! Eikä se ole kaunis! Näitä ihailen, kun mieleni meinaa käydä kesän odotuksessa malttamattomaksi! ;D

Tällainenkin kasvun ihme minulle kurkisteli, kun katselin orkideojani. Uusi kukkavarsi sieltä on työntynyt esiin. Tämä on se vanha valkoinen perinnöksi saatu yksilö, jos joku muistaa minun vanhoja juttuja näistä. Nyt vain odotelleen ja toivotaan, että kukinta onnistuu. Kuvia tästä on luvassa viimeistään kukinnan alkaessa.

Sitten ihan muuta asiaa. Ruusupuun Marjo nimittäin haastoi minut kertomaan tunnusmerkkejä itsestäni.

"Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen."

1.Kuten haastajallani Marjolla minullakin on oltava silmälasit aina päässä, muuten maailma on melko hämärä. Aamulla heti silmät avattuani käteni hapuilee laseja yöpöydältä. Saunassa en käytä laseja, kun ei onnistu, mutta esimerkiksi uimahallissa käytän.

2. Olen sellainen "hukkapätkä", n. 160-senttinen. Ylipainoa on jokunen kilo.

3. Viihdyn hameessa paremmin kuin housuasussa. Kotona olen yleensä aina pitkä hame ylläni, kuten täällä Lankapirtissäkin muutamista kuvista voit nähdä. Hame kotiasuna on kätevää, ei tarvitse kuin nilkkapituiset sukat, ei sukkahousuja eikä kalsareita.
4. Vaatteissani suosin sinisiä ja tiettyjä punaisia (ei kirkasta punaista) värejä, jonkin verran myös ruskeita ja vihreitä. Hiukseni ovat ruskeat, joskus niitä hiukan säväytetään värillä tai raidoilla, mutta vain säväytetään. Harmaita hiuksia on ilmestynyt vasta muutamia. Silmät ovat ruskeat.

5. Viihdyn yksin hiljaisuudessa, mutta voin myös keskustella ihan ventovieraidenkin kanssa. En ole varsinaisesti ujo, mutta hiljainen. Aiemmin olin puheliaampi. Tuntuu, että on niin vähän tärkeää sanottavaa enää nykyään. Vaikka viihdyn yksinkin, ei se tarkoita sitä, että en haluaisi toisten ihmisten seuraa, ei ollenkaan.
6. Kartan mielelläni meluisia paikkoja. Usein minua ärsyttää esim. joissakin kaupoissa soiva musiikki tai mainokset, kun ovat niin kovaäänisiä.

Kai nuo riittävät! Itsestä on vaikea keksiä tuntomerkkejä, eihän itseä tarvitse tunnistaa ihmismassasta, kun se on aina läsnä. Muut varmaan voisivat kertoa paremmin.

Ja ketkä minä sitten haastaisin mukaan kertomaan omia tuntomerkkejään. Jospa valitsen niistä, jotka säännöllisesti käyvät Lankapirtissä ja jättävät kommentin merkikisi käynnistään. Ja heistä ensimmäiseksi muistuivat seuraavat: Tupuna, Heleena, Pirena, Irina ja Mammutti, jospa he keroisivat seuraavaksi omista tuntomerkeistään.