Minulle käy aika usein niin, että kun näen jossakin blogissa jotain mukavaa juttua, niin haluan itsekin kertoa vastaavaa omassani. Nyt nappasin Annikaiselta idean esitellä Hyvät ystäväni -kirjaa. Annikaisen kirja on hieman nuorempi kuin minun ja se on esillä täällä.
Kirjani on kulunut vuosien saatossa päältä päin ja jotkut sivut ovat repeilleetkin, mutta kaikki on tallessa. Kirjan olen saanut ilmeisesti syntymäpäivälahjaksi vuonna 1957, koska silloin olen kirjoittanut oman osuuteni kirjaan.
Mieluisia asioitani, hmh! Muistan hyvin, kuinka nuo elokuvat puhuttelivat minun tuntojani kovasti. Pikku Ilona ja hänen karitsansa olivat esikuvana minulle, kun kerroin 1970-luvulla lapsilleni itse keksimääni satua pienestä tytöstä ja karitsasta. Sen juoni oli kyllä aivan erilainen kuin ko. elokuvassa. Lukeminen on ollut koko elmäni ajan hyvin mieluista minulle.
Lähes kaikki olivat sanoneet Suomen itsenäistymisen tärkeimmäksi historialliseksi tapahtumaksi. Liekö katsottu esimerkkiä kirjan omistajan aloituksesta vai oliko asiasta puhuttu silloin yleiseti. Samoin useimmat mainitsivat korkeimmaksi toiveekseen joko pääsyn oppikouluun tai saada valkolakki, kuten itse olin kirjoittanut.
Sen sijaan olin jättänyt mainitsematta isänmaani suurimman henkilön ja siihen on nuorempi veljeni kirjoittanut oman nimensä Timo H. Veljeni tekivät minulle aina kaikenlaista jäynää, mikä taitaa olla yleisemminkin veljien tapa.
Tässä ote sitten oppikoulun ekaluokkalaisen parhaan kaverini vastauksista. Kirjoitettu muuten oikealla mustekynällä kuten useimmat muutkin sivut.
Kansakoulun komannella ja neljännellä luokalla oli opettajana Tyyne Huittinen, ihana opettja, josta ei ainakaan minulle jäänyt yhtäkään negatiisvista muistikuvaa.
Ystävien piirustukset keskittyivät paljolti pääsiäiseen.
Olipas mukava tutkailla tuota kirjaa. Monia muistoja nousi mieleeni, sellaisiakin, joita en ollut aikoihin muistanut. Osa kirjoittajista on sukulaisia tai perhetuttujen tai naapurien lapsia, mutta suurin osa luokkakavereita. Kylläpä olisikin kiva päästä tapaamaan noita luokkakavereitani, joista en tiedä yhtä lukuunottamatta mitään.
Kiitos, Annikainen, kun johdatit minut mukavien muistojen pariin!
.jpg)
Kiitos itsellesi kun päästit meidät kurkkaamaan sinun ystäväkirjaasi :)
VastaaPoistaSuloinen tuo pidän eniten vastaus; äidistä ja isästä. Ja juu, isoveljet keksii :)
Tuo Ilona ja karitsa elokuva tuli joskus 80-luvun lopulla telkkarista ja nauhotin sen videolle. Oli esikoisen suosikkielokuva pitkän aikaa.
Esikoisellasi ja minulla on siis samanlainen elokuvamaku! ;)
PoistaMukavia muistoja vuosien takaa!
VastaaPoistaKiitos, että raotit kirjaasi meille!
Piti ihan itsenikin ruveta miettimään missä omat Ystäväni-kirjat mahtavatkaan olla. Niihin kirjoittaminen oli hyvin tärkeää. Muistokirjat kiiltokuvineen olivat myös meillä hyvin suosittuja.
Mukavaa loppuviikkoa!
Ellu, tärkeitä olivat tosiaan ystäväni-kirjat samoin ne muistikirjat, joihin liimattiin kiiltokuvia ja kirjoitettiin värssyjä. On minulla sellainenkin tallessa jossain. ;)
PoistaIhania ystäviä! Olen sen verran vanhempi, ettei mun aikana ollut vielä noita Ystävä -kirjoja, mutta "muistoja" kirjoiteltiin ja kiiltokuvia liimailtiin kavereiden vihkoihin.
VastaaPoistaHeleena, ethän sinä ole kuin muutaman vuoden minua vanhempi, mutta ehkä nämä Ystäväni-kirjat olivat tuolloin 1957 aivan uutta. Muistokirjanen minullakin oli jo ennen tuon kirjan saantia. :)
PoistaOlipa mukava päästä lukemaan kirjaasi. Minuakin sykähdytti tuo "pidän eiten äidistä ja isästä" ja nauratti tuo veljesi jäynä.:D Harmi, kun ei ole ystäväni kirjaa tallella..onneksi kiiltokuvakirja, päiväkirjakin ovat säilyneet.
VastaaPoistaSeijasisko, niin ne veljet keksivät kaikenlaista! Kyllä minuakin nyt tuo jäynä huvittaa, mutta ei silloin. Muistan vieläkin, kuinka olin raivoissani. ;D
PoistaHieno muisto!
VastaaPoistaLilli, niin minustakin! :)
PoistaIhana! Miullakin on ystäväkirja ja sitten se muistovärssykirja. Kummatkin kallisarvoisia aarteita.
VastaaPoistaTässäpä siulle yleisin värssy kirjastani:
Varovasti, varovasti
poimi elon ruusuja.
Kauneimmankin ruusun alla
pistää piikki pistävä.
Päivikki, kiitos värssystä! Tuo löytyy muuten ennestäänkin minun muistikirjastani. Muistan, että ainakin eräs opettajakokelas (olin opettajakokelaiden harjoittelukoulun oppilas) on kirjoittanut tuon värssyn kirjaani.
PoistaJuuri samanlainen ystäväkirja oli äidlläni ja nyt se on minulla perintönä häneltä. Sain raapustaa siihen 6-7- vuotiaana, kun harjoittelin kirjoittamista ja niinpä sitten ystävien jälkeen kirja on täynnä minun mielipiteitäni asioist. Niissä vanhoissa ystäväkirjassa oli tosi yleviä kysymyksiä. Kirja on minulle tärkeä muisto äidistä, koska hänen päiväkirjansa ovat kadonneet.
VastaaPoistaHanhan, kiva kuulla, että sinullakin on tuollainen kirja vaikka ei omasi olekaan. Olen muuten samaa mieltä, että kirjassa oli kovin yleviä kysymyksiä ja mietinkintuota omaani lukiessa, mitenhän nykyajan lapset vastaisivat noihin kysymyksiin.
Poista