Kämmekäskuuko?

Marraskuu ja sen myötä Lapaskuukin on päättymässä. Tänään olen ahkerasti tikutellut, että ehdin saada vielä yhden lisäparin Lapaskuuhun. Ja hyvin ehdin, ei mennyt edes viime tippaan. Olisihan tässä ollut vielä pari tuntia aikaa ennen kuun vaihtumista. Tänään olen kyllä ajatellut, että tämä minun Lapaskuun loppuosa olisi voitu nimetä kämmekäskuuksikin, vai mitä tuumaat! Neljät kämmekkäät olen viikon sisällä tehnyt. Mutta nyt ne riittävät toistaiseksi.

Viime viikolla tekemistäni tuli toiset liian pienet (katso edellinen postaus tuossa alempana), niinpä ei muuta kuin tekemään uudet hiukan isommat. No susihan niistäkin tuli ja taas tekemään uudet ja paremmat. Viat huomasin vasta, kun olin jo langatkin päätellyt, joten en enää viitsinyt purkaakaan. Siinä syy moiseen tehtailuun.

Nämä siis valmistuivat eilen. Mallia otin Annikaisen kynsikkäistä niin peukalokiilaan kuin neulepintaankin. Muuten tein oman pään mukaan. Mallineule oli helppo muistaa ja kutominen sujui nopsaan. Ja kuten lopussa huomasin, liiankin nopsaan, ei tullut katsottua jälkeä. Olin siis tehnyt virheitä mallineuleessa. Ja kaiken lisäksi oli toisen kämmekkään alussa muutamia senttejä eri väristä. Kudoin kahdelta kerältä, jotka näyttivät samanvärisiltä, mutta taisipa kerillä olla eri värjäyserät. Lopputulos oli se, ettei näitä viitsi antaa kenellekään lahjaksi vaan jäävät omaan käyttöön.

Yön yli nukuttuani loin sitten tänään aamulla silmukat seuraavia kämmekkäitä varten toivoen, että nyt jo onnistuisin. Kuuluuhan vanha sanontakin, että kolmas kerta toden sanoo. Nyt aloitin uudelta kerältä ja malliksi valitsin Ruostekennot Ullasta. Tällä ohjeella olen tehnyt jo aiemmin tämän syksyn aikana kahdet kämmekkäät, joten mukavasti sujui tutun mallin tekeminen.

Molemmissa näissä käytin vanhaa kuinkahan vanhaa liekään Rondo Marimbaa, jota kului 45 g /kämmekkäät. Vielä lankaa jäi yksi korkkaamaton kerä ja pari nyssäkkää. Vielä saisi kämmekkäät! ;DD

Peukalokiilan tein molempiin Annikaisen näyttämän mallin mukaan. Ohje on peräisin kirjasta Villasta vilun varalle, Anjariitta Reimi-Orsa, 1969. Tuntuu kivalta tavalta ja tulen varmaan tekemään tällaisia vastakin.

Ensimmäisen kuvan värit taitavat olla lähinnä oikeaa ainakin tässä meidän näytöllä. Sellainen tumman luumun väri.

Vettä sataa tätäkin kirjoittaessani. Vielä ei ole talveksi kääntynyt, vaikka lupaavastihan nuo sääennusteet sellaista puhuvat. Joka tapauksessa mukavaa käsityörikasta viikkoa kaikille!