Vasemmalla ennen pesua ja oikealla pesujen jälkeen
Mittoja en puserosta ottanut, mutta on tuossa tuolilla kutakuinkin samalla kohtaa, joten on lyhentynyt kai kymmenisen senttiä. Eikähän tässä tapauksessa mitalla olekaan merkitystä, kunhan materiaali vain on sopivan huopamaista. Ja se on minun mielestäni sopivaa vaikka laukuksi. Mutta, kun se on valkoinen enkä minä valkoista laukkua halua. Väriä tähän pitäisi saada, mutta miten. Kertokaapa, millä värillä villaista kannattaa värjätä. Keräänkö sipulinkuoria tarpeeksi vai liotanko voimakkaassa teessä? Vai ostanko jotain väriä jostain? Olen aivan tietämätön näiden värjäysjuttujen kanssa, joten olen kiitollinen kaikista neuvoista.
Puikoillakin on sentään jotain, mutta hitaasti se tuntuu etenevän. On se ohutta lankaakin, mutta kai mukana on jotain muutakin. Ehkä minun on tarpeen pitää hiukan hidastettua tahtia nyt, kun ei ole niin kovaa intoa puikkoihin kuin vielä kuukausi sitten. Mutta tulossa on jotain, malttakaapa vain mielenne.
Huomenna on viimeinen postituspäivä joulumuorin yllätykselle.
Omani jo olen saanut, mutta itse olen nyt valitettavasti viime tingassa asiaa hoitamassa. Mutta Kirsi, ole vain luottavaisella mielellä, kyllä minä saan pakettisi postiin huomenna aivan sääntöjen rajoissa.
.jpg)
Soilen tekemä näkyy olevan kyllä kaunis. Jännä nähdä sun uusi laukkusi:)
VastaaPoistaVärjäys ei ole ollenkaan alaani...no comments.
Joulumuorin yllätykseni postitin tänään, että ajoissa ollaan...ihmettelin vaan taas kerran postimaksujen kalleutta:(
Kävit blogissani, kiitos siitä. Tulin heti vastavierailulle. Näytät harrastavan sitä, mitä tein itse tasan vuosi sitten. Pesin omia vanhoja puseroitani ja tein lapsenlapsilleni takkeja, jotka sitten koristelin neulahuovutuksin pojalle ja tytölle kirjomalla kukkia. Kivaa puuhaa. Toivotan sinulle laukkusi parissa riemastuttavia luovuuden purskahduksia.
VastaaPoistaJos kasvivärjäystä haluat kokeilla, niin reippaile metsään ja kerää kaatuneiden puiden, oksien ja kivien päältä sieltä täältä kivensammalta/-tieraa tai mitä se harmaja karve on, joka joka puolla kasvaa. Kerääminen on toki tehtävä varoen eikä parturoida yhtä paikkaa paljaaksi. Kiventiera sisältää itsessään puretus- eli kiinnitysainetta, joten jos laitat sitä ja villapaidan kerroksittain kattilaan kädenlämpöiseen veteen ja alat pikku hiljaa lämmittää vettä 85-90-asteiseksi ja pidät siinä lämpötilassa noin tunnin, saat kaunista punaruskeaa. Väri voi olla paikoin läikikäs, ja jälkityöt työläitä, sillä tiera kikertyy villaan kiinni, mutta se on helppo ripsutella pois viimeistään kuivana. Toki voit sipulinkuoriakin kokeilla, mutta väri ei välttämättä ole pysyvä ilman puretusainetta.
VastaaPoistaItsekin olin ehdottamassa neulahuovutusta, sillä saa isompiakin alueita. Ja huomaa, että neulahuovutuksen ei tarvitse aina olla isoja kiinteitä alueita, vaan värejä voi sekoitella ja yhdistellä liukuvamminkin. Laitan linkin äitini tekemiin laukkuihin, joissa näkyy, mitä tarkoitan.
VastaaPoistahttp://kainulainen.info/laukut.html
Tupuna: Jännä nähdä, mitä saan aikaan. Vai saanko mitään! ;D
VastaaPoistaKaijaleena: Vielä ei voi sanoa minun huovutusta harrastukseksi, kokeilen vasta. :)
Maaru: Kiitos vinkistä! Tuo sammalella värjääminen kuulostaa sellaiselta, mitä voisin kokeillakin. Vieläköhän minä löytäisin täältä sopivaa materiaalia, meillä kun on täällä jonkun verran lunta ja ensi yöksi on luvattu lumisadetta.
Tiina: Kiitos sinullekin vinkistä! Kävin katsomassa äitisi töitä, ihania ovat. Tampereen messuilla taisi mennä ohi siinä esittelijäpaljoudessa, kun en silloin vielä tiennyt. Mutta ensi vuonna tai seuraavassa mahdollisessa tilaisuudessa käyn katsomassa paikan päällä. :)
Mielenkiintoista seurata minkälaisen ja minkä värisen kassin saat tehtyä. Ajattelin kans piipahtaa kirpparilla, mutta sitten muistin, että olen pessyt yhden Simon villaneuleen minikokoiseksi. Siitähän vois kokeilla jotain kivaa pussukkaa. ;)
VastaaPoistaItse lähtisin värjäämään ihan teollisilla väreillä, ellei sitten halua valkoiseen vain hieman sävyä. Tuo Kaijaleenan idea oli kerrassaan mainio, pitääkin pistää korvantaakse.
VastaaPoistaOstat kuules Dylonin värinäpin, kiehautat isossa kattilassa vettä jonne pistät 30 g suolaa ja sen värinäpin. Kun ne ovat liuenneet nakkaat neulee perään. Kiehumista ei tartte varoa koska paitahan on jo "pilalla". Sitten vaan huuhtelet ja kuivaat. helppoa kuin heinänteko! :)
VastaaPoistaniin ja se näppi on tietty nappi...
VastaaPoistaVai että liinan virkkuuseen... Se on varmasti sinun tapauksessasi vain ajan kysymys, että koukku käteen vaan! - Juu, tulee varmasti muuten kiva tuosta huovutetusta laukusta. Synteettiset värit ovat tietysti aika helppoja, toimivat ihan pesukoneessakin (ettei tarvitse pilata kattilaa, ellei satu olemaan joutilasta käsillä), ja ihan ruokakaupasta tai Vapaa Valinnasta saa esim. Dyloneita, mutta se on tietysti myrkky mikä myrkky... Neulahuovutus olisikin tosiaan hyvä idea. Sillähän saisi vaikka mimmoista pintaa, jolloin laukku ei ainakaan olisi liian herkän värinen!
VastaaPoistaMarleena: Sinullahan on sitten tarveaines jo valmiina. Onko väri hyvä? Minä muuten katselin ensin, olisiko kotona joku vanha pusero, jonka voisi pestä.
VastaaPoistaNna: Nuo teolliset värit ovatkin ainoa värjäystapa, josta jotain tiedän. Olen jopa kerran värjännytkin terassitekstiilejä.
Soile: Dylonia siis! Sitten vain väriä valitsemaan.
Pappi puikoissa: Nähtäväksi jää, millainen laukusta tulee! ;) Vai tuleeko mitään!
Neulahuovutus kyllä kiehtoo, mutta epäilen omia taitojani muodostaa riittävän kauniita kuvioita. Pitäisi kokeilla sitä ensin muuhun pienempään työhön. Ja toisaalta laukun pohjaväri pitää mielestäni saada muuksi, joten saattaa olla että näin talvella päädyn myrkkyihin. Tai sitten odotan kesää ja noudatan Maarun neuvoa. Katsotaan, katsotaan!