Vastoinkäymisiä, onneksi vain pieniä

Nyt kyllä vastustaa joka työn kanssa. :( Aloitanpa alusta. Minä olen luvannut tehdä kurttuvarsisukat 1- ja 2-vuotiaille tytöille. Langaksi valitsin Novitan Sävyä ja Woolia, joita oli ennestään varastoissani. Ensin tein Sävystä yhden pienemmän sukan ja se alkoi vaikuttaa liian pieneltä. No jätin sen odottamaan ja siirryin tekemään isompia Woolista. Ensimmäisen tein valmiiksi ja toinenkin oli lähellä kärkikavennuksia, kun huomasin, että minulla onkin ollut kahta eri värjäyserää vaaleanpunaista Woolia. Ja ne tietenkin sattuivat näihin sukkiin. Ensimmäinen sukka erää A ja toisessa sukassa noin 10 kerrosta A:ta ja loppu erää B. Ja väriero niin selkeä, ettei voi ajatellakaan samaan sukkapariin, mutta hämärässä vähillä valoilla kun tikuttelin, niin en eroa heti huomannut. Luulin tarkistaneeni vyötteistä värjäyserätkin. Eipä siinä sitten muuta kuin puikot pois ja purkuun!


Heti ei huvittanut jatkaa sukkien tekoa, vaan jotain muuta piti saada tekeille. Niinpä kaivoin edellisessä postauksessa mainitsemaani puuvillalankaa ja hain Anpalin vinkistä Ullasta Ananas-rätin ohjeen ja sitä tikuttelemaan.


Tällainen siitä tuli minun mukaelmanani. Reunat tein ohjeesta poiketen aina oikein-neulosta. Mutta joku tökki tämänkin teossa. Alkuun minulla silmukat lisääntyivät, mutta syytä en keksinyt. Kaventelin vain liiat pois. Ja reikäkin näkyy tulleen tuonne vasempaan reunaan, mutta olkoon. Tätä en pura, eiköhän tämä tehtävänsä hoida, vaikka ei aivan virheetön olekaan. Tuskin sitä tulee enää kovin tarkoin katseltua, kunhan pääsee täyttämään tarkoitustaan.

Näitä tiskirättejä tikutellessa ja edellisen postauksen kommentteja lukiessani olen muistellut vanhoja aikoja. Tupunan kanssa pohdittiin näiden nimitystä. Molemmat olemme oppineet, että tiskirätillä pestään astioita ja luutulla pyyhitään pöydät. Ainakaan minun lapsuudessani ei meillä ollut tiskiharjaa vaan joku tiskirätti, jolla astiat pestiin. Mitä materiaalia se oli, siitä minulla ei ole muistikuvaa. Varmaan jotain vanhaa vaatetta. Ja niin se taisi olla se luutukin, jota käytettiin pöytien pyyhkimiseen ja muuhunkin siivoukseen. Lattialuutut oli tietenkin erikseen. Olin vuonna 1965 talouskoulussa ja siellä kuuluin ohjelmaan tehdä itselle omat luutut. Niitä oli useampia, eri tarkoituksiin omansa, mutta muistan ainoastaan lattialuutun, joka tehtiin tukevahkosta flanellista ja oli harmaa väriltään. Se palvelikin pitkään tehtävässään ja hyvä luutu olikin. Ja ekologinenkin!

Taitavat nämä kolme nyt tekemääni tiskirättiä riittää minulle toistaiseksi. Saa nähdä, tykästynkö näihin, kuten monet täällä Blogistaniassa ovat kertoneet heille käyneen. Parin päivän kokemus ei vielä vakuuta tämän paremmuutta entiseen systeemiini. Olen nimittäin jo vuosia käyttänyt trikoisia tiskirättejä. Vanhoista yö- ja T-paitojen helmoista vain olen leikellyt sopivan kokoisia paloja ja rättejä on riittänyt. Nekin on helppo pestä pyyhkeiden kanssa ja nämäkin maatuvat poisheitettyinä, joten ovat ekologisia, kun käyttää 100% puuvillavaatteita. Ovat mielestäni jopa ekologisempia kuin uudesta langasta kudotut rätit. Niiden ulkonäkö ei kyllä ainakaan aina ole kovin kaunis, mutta sitäkinhän voisi kehitellä. Kuivausominaisuudet ovat ehkä paremmat kuin kudotuilla. Tosin siihen vaikuttaa varmaan myös langanlaatu. Minullahan on kokemusta vain tästä yhdestä puuvillalangasta.

Hyvää viikonloppua ja kolmatta adventtisunnuntaita kaikille!