Otsikon mukaan voisi kuvitella, että olen kauankin tehnyt tätä huivia, mutta siitä ei ole kysymys. Noin viikon tätä tikutin, mutta olipa pitkän tuntuinen viikko. En muista, milloin olisin näin pitkästyttävää kudelmaa käsissäni pitänyt, mutta sinnillä sen tein valmiiksi. Houkuttimena kun oli päätökseni, etten uutta työtä aloita ennen tämän valmistumista.
Tätähän vilautin jo tuossa edellisessä postauksessani ja arvuuttelin, mitä olen tekemässä. Pari arvausta tuli, mutta kumpikaan ei osunut oikeaan.
Ohjeen röyhelöreunahuiviin sain muistaakseni jo pari vuotta sitten Maakarin Neulekammarista, jossa tällä mallilla tehtiin huiveja.
Mitat 162 cm x 32 cm
Lanka ikivanhaa lahjoituksena saatua Sofil Concorde Crylor (50% acrylic, 45% laine, 5% rhovyl), jonka menekki oli 140 g
Puikot 3.5 mm:n pyöröt, 50 cm ja 120 cm
Ohjeen tallensin aikoinaan visusti huiviohjemappiini ja usein olen sitä katsellut tehdäkseni, mutta vasta nyt se todella tarttui käsiini. Helppo ohje, ensin tehdään pitkä sileää neuletta oleva suikale, joka kapenee päihin. Sitten reunaan kudotaan aina oikein neuleena röyhelö. Mutta olipa siis niin pitkästyttävää kutoa tuota sileää osuutta, moneen kertaan mietin jo purkamistakin. Muutamia muutosajatuksiakin ohjeeseen tein mielessäni, jos satun joskus innostumaan samaan malliin. Sitä kyllä epäilen suuresti. Kirjoitin jo ohjeeseen "Harkitse vähintään kahdesti, alatko tekemään tätä huivia!" ;)
Lopputulos on kyllä ihan kiva, vaikka minun ilmeeni kuvassa ei kovin innostunut olekaan. Sehän on totista touhua, kun yrittää itseään kuvata käsivaralta peilistä. Huivi päätyy nyt jemmapussiini odottamaan sopivaa saajaa. Selitykseksi mainittakoon, että minulla on Sini-tuotteen vetoketjulla suljettava pussi sängyn alla säilömässä neuleitani.
Lopuksi vielä pieni katsaus talveemme, joka tuntuu olevan kovin poikkeuksellinen. Ensin lauhaa ja kosteaa viikkokausia, sitten saatiin vähän lunta ja pakkaset.
Tänään nappasin keittiön ikkunasta kuvan metsikköön, jossa varvut vielä näkyvät lumen alta. Mieheni on hiihtänyt jokaisena tammikuun päivänä, mutta paikoin on kuulemma ladulla lunta niin vähän, että raapii suksen pohjia. Tänään mittarin lukemat olivat -20 asteen tienoissa, mutta huomiseksi on luvattu lauhtuvaa ja lumisadettakin.
Rentouttavaa viikonloppua juuri sinulle lukijani!
Kyllä tuli upea huivi ja hyvän värinen, sopii moneen asuun.
VastaaPoistaJokohan nyt lumiportit aukeaa, luvassa on kuitenkin huomena sitä vähäsen.
Mukavaa loppuviikkoa!
Mummeli, hiljalleen sateli aamupäivän, ehkä pari kolme senttiä saatiin lisää lunta, mutta lisääkin on luvassa ainakin parina päivänä. :)
PoistaIhan mukava tuo huivi on ja röyhelö hauska.
VastaaPoistaSirkkis, ilman röyhelöä tämä huivi olisikin aika pliisu. ;)
PoistaEnsisilmäyksellä luulin röyhelön olleen se pitkästyttävin! Hieno se on ja kietaisumahdollisuuksia on useampia ;)
VastaaPoistaTodella vähän näyttää olevan lunta...
Heleena, ei se röyhelö enää pitkästyttänyt, kun tiesi, että sitä tarvii kutoa vain muutaman sentin. Ja silloin lankakin alkoi olla aika vähänä, että sai jännätä riittääkö vai pitääkö ottaa varalanka jatkoksi. Pieni keränen sitä lopulta vain jäi. :)
PoistaOmpa se tyylikäs huivi. Juuri semmoinen malli , jota minä tykkäisin tehdä ja käyttää. Harmi vaan kun ei sen ohjetta ollut saatavilla.
VastaaPoistaEikös ole ihanaa kun ilmat lämpenee ja saadaan luntakin lisää. Minun pihastani on jo lumet loppuneet. Meillä on niin kloorattu vesi, että koira oksentelee sen koko ajan. Aloin sulattamaan sille lunta pihasta ja oksentelu loppui. Nyt vaan on kohta kaikki lumi "syöty" ja lisää saisi tulla taivaalta =)
Sude, voi koiruli rukkaa. Sinun pitää laittaa sadevesitynnyri rännin alle, kun lumet sulavat. :)
PoistaIhan kivan näköinen tuo huivi on. Ei oo tielläkään paljoon lunta.
VastaaPoistaAmalia, kiitos! :)
PoistaOn kyllä kaunis huivi.<3
VastaaPoistaSeijasisko, kiitos! :)
PoistaMietin ihan tosissani, että mitähän sinä teet!
VastaaPoistaKyllä on todella tyylikäs huivi! Kaunis!
Olet nopea kutoja kun viikossa tuollaisen valmistit.
Kirsti, kiitos! :) Itse en osaa kutomisen nopeuttani tunnistaa, mutta niin muutamat ovat sanoneet. Toisaalta pitää ottaa huomioon sekin, että eläkeläisenä minulla enemmän aikaa käytettävissä käsitöihin kuin työssäkäyvillä, joilla ehkä on pieniä lapsiakin.
VastaaPoistaHieno huivi! Miullekin on tuttua tuo itsensä kiristäminen - ei saa aloittaa uutta, ennen kuin aloitettu tylsä neule on valmis.
VastaaPoistaPäivikki, joskus tuo itsensä kiristäminen on näköjään tarpeen! ;)
PoistaOnpas hurmaava huivi!
VastaaPoistaKiitos, Hepsi! :)
Poista