Sytomyssyilyä ja pientä virkattua

On ollut suuri ilo seurata Sytomyssykampanjamme saamaa vastaanottoa. Niin monet ovat innostuneet osallistumaan joko yhdellä tai useammalla myssyllä. Joitakin lähetyksiä olemme jo saaneet. Ja aikaahan on vielä kolme kuukautta, siis huhtikuun loppuun. Ja rinnakkaiskeräyksiäkin on kännistynyt. Ainakin kolme niitä on (Pohjois-Karjalan keskussairaalan keräys ,Seinäjoen sairaalan keräys ja Vaasan keskussairaalan) ja tietääkseni yhtä suunnitellaan. Kerro ihmeessä, jos tiedät niitä lisää.

Monissa blogeissa on esitelty toinen toistaan kauniimpia myssyjä. Monet niistä on tehty minun julkaisemillani ohjeilla (virkattu, neulottu), mutta muutama on rohjennut käyttämään omia ideoitaan. Ainakin kaksi barettimallista sytomyssyäkin on esitelty. Toisen on neulonut Pirena, se löytyy täältä, ja toisen on virkannut Illusiah ja sitä pääset ihailemaan täällä. Saattaahan näitä olla enemmänkin, mutta nämä nyt muistan. Jos olet tehnyt tai tiedät jonkun tehneen, niin vinkkaapa minullekin. On mukava, että saadaan monenlaisia myssyjä. Me ihmisethän olemme kaikki erilaisia ja pidämme erilaisista päähineistä. Ja eri kasvoihin sopii erimalliset myssyt. Siksipä haluankin painottaa, että että kaikenmallisia päähineitä voi tehdä keräykseen. Ratkaisevinta on materiaali, ettei se kutita eikä hiosta hiuksettomassa päässä.

Monenlaisia ideoita aloitettaviksi töiksi pyörii mielessäni. Nyt on puikoilla vain perussukat, mutta huivilankojakin olen kerinyt. Tänään kuitenkin tein pienen virkkaustyön valmiiksi ja sain samalla selätettyä yhden ufon. Vai onkohan se jo ufo, jos on kesällä aloitettu ja siitä asti lojunut käsityöpöydälläni.

Kännypussukka miehelleni hiihtoretkiä varten. Tarve nousi polttavaksi tuttavapariskunnan vierailtua meillä. He kertoivat viime kevättalven hiihtoretkestään, jolloin kummallakaan ei ollut puhelin matkassa. Ja kaatuessa vaimolta murtui jalka pahasti. Siinä ei sitten miehen auttanut muu kuin jättää vaimo hikisenä makaamaan -15 pakkasessa ja lähteä hiihtäen hälyttämään apua viiden kilometrin päästä. No hyvin siinä lopulta kävi ja nyt vaimo käveli jo hyvin, mutta monta mutkaa oli matkassa ollut. Miehenihän hiihtää yleensä yksin ja kovallakin pakkasella. Ja häneelekin voi sattua jotain ja puhelin olla tarpeen. Mutta pakkasessa akku hyytyy nopeasti, jos puhelin on vain hiihtopuvun taskussa. Sille piti siis saada lämpimämpi paikka ja tässä se nyt on.

Virkattu vyölaukku, jonka voi pukea vaikkapa alusvaatteiden päälle hiihtopuvun alle. Lähellä ihoa se on lämpimässä paikassa. Idean olin kehitellyt jo viime keväänä itselleni pihalaukuksi kännylleni, joten samanlaisen päätin tehdä miehellekin. Sopivaa lankaa etsiessäni muistin kesäisen pikkulaukun tekeleeni, joka oli jäänyt kesken langan loppumisen takia. Se siis uusintakäsittelyyn. Laukkuosa olikin sopivan kokoinen, mutta liian korkea. Siis purin liian pois ja tein nauhakujan kuminauhalle ja virkkasin vyö sopivan pituiseksi. Sitten vain osien kiinnitys, kuminauha ja nappi paikoilleen ja valmista! Ja lankakin riitti, parin metrin pätkä jäi ylikin. Lanka on Tenneseetä, mutta menekistä ei ole tietoa.

Miehellä on kyllä puhelimelleen sellainen nahkainen vyökotelo, jota hän arkisin käyttää liikkuessaan ulkosalla. Se vain on jokseenkin kova, joten se ei oikein mukaudu vaatteiden alle. Ja toisekseen sitä ei voi pestä kuten tällaisen puuvillalangasta virkatun ja pesu on varmaan piankin tarpeen. Itse olen pussiin oikein tyytyväinen ja niin vaikutti miehenikin olevan.