Maakarin neulekammarissa Oulussa kokoonnutaan neuleiden merkeissä aina joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko klo 17-20. Toiminta on alkanut vasta kuluvan vuoden helmikuussa muistaakseni, joten kokoontumisia ei ole vielä ehtinyt olla kuin kaksi. Molemmilla kerroilla olen ollut mukana niiden vajaan kymmenen naisen joukossa, jotka tuonne ovat osanneet tulla. Talon puolesta on ohjaaja esittelemässä jotain käsityöhön liittyvää asiaa esimerkiksi jotain tekniikkaa. Helmikuussa saimme oppia Pohjois-Pohjanmaan kintaan ja virkatun lapasen tekoa. Ja nyt maaliskuussa tutustuttiin erilaisiin huivin valmistustapoihin. Läsnäolijoiden toivomuksia otetaan myös toteutettavaksi.
Salomonin solmujen teko oli monelle aivan uutta ja sitä sitten halukkaat opettelivat Elina-ohjaajan avulla.
Aluksi näytti solmujen virkkaaminen olevan vaativaa. Muistuipa siinä minulle elävästi mieleen oma solmujen opettelu, kun omin päin niihin yritin paneutua painetun ohjeen perusteella. Itse pääsin Salomonin solmujen saloihin perille kunnolla vasta, kun löysin Tiitsan mainiot ohjeet. Niistä vielä Tiitsalle kiitokset!
Mutta kuten on tunnettua "alku aina hankala, lopussa kiitos seisoo", sanonta osoitti pitävänsä paikkansa nytkin ja pian Salomonin solmut alkoivat muodostua huiveiksi. Itse en nyt innostunut huivin teosta vaan kaivoin mukaan varaamani langat ja virkkauskoukun ja aloitin sytomyssyä. Senhän esittelin valmiina jo tuossa eilisessä postauksessani. Mukavasti ilta kului siinä porukalla käsitöistä turistessa ja talon tarjoamaa kahvia/teetä siemaillessa. Yhdessä ihailtiin keräyslaatikkoon kertyneitä sytomyssyjäkin, jotka otin mukaani pois lähtiessäni.
Rakennus, jossa Maakari toimii, sijaitsee Oulun Rautatieasemalla ja siinä oli muinoin asemaravintola. Taloon liittyy minulla nuoruuden aikaisia muistoja, kun olin useana kesänä kesätöissä rautatieaseman kioskimyyjänä. Kioski kuului asemaravintolan toimintaan ja siinä se ravintolan vieressä nököttikin. Karamelliä, limsaa ja tupakkaa myytiin matkustavaisille. Jäätelökioski oli erikseen siinä vieressä ja siellä oli eri myyjät. Silloin junat pysähtyivät asemilla niin pitkäksi aikaa, että matkustajat ehtivät hyvin poiketa kioskille ja ravintolaankin.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Ja kivaa lomaa koululaisille ja muille lomanviettäjille
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Ja kivaa lomaa koululaisille ja muille lomanviettäjille
.jpg)
Hienoa. Olette te siellä pohjoisessa aikaansaapaa väkeä. Salomonit innostavat jatkuvasti ja uusia opettelijoita ilmestyy tasaiseen tahtiin. Kyllä se tuntuu mukavalle, kun käsityöinnostus leviää. Oikein mukavaa viikkoa sinnepäinkin.
VastaaPoistaVau! Mun pitää yrittää päästä paikalle joku kerta. Näyttää niin mukavalta touhulta ja Maakari on kiva paikka! Mukavaa Naistenpäivää sinulle!
VastaaPoistaOlen ollut joskus kauan sitten eli 60-luvulla jonain kesänä Rautatiekirjakaupan (nykyisin ei enää kerittäisi sanoa niin pitkää sanaa, on vaan R) kioskeissa myymässä. yhden kuukauden olin Porin rautatieasemalla. Aamulla aikaisin puolentoista tunnin huki ja sitten takaisin 8 km pyörällä kotiin ja sitten uusiksi puolenpäivän aikaan. Mä olin visssiin sijaisista kiltein -ei vaan, ainakin perusteltiin sillä, että mut uskaltaa laittaa yksin vastaamaan koko kioskista kuukaudeksi.
VastaaPoistaTuo Salomonin solmu ei mullekaan meinannut aueta kirjoitetusta ohjeesta (Mary Oljen kirja vuodelta 69). Kun näin ekan kerran Salomoninsolmuhuivin niin se käännettiin Norjan kielestä "rakkauden solmuksi". Olin juur treffannu blogikuvaajan ja ajattelin et ny on pakko tehdä rakkaushuivi!
VastaaPoistaTiitsa: Salomonit ovat todella monia kiinnostava tekniikka! :)
VastaaPoistaHannah: Maakari on kyllä kiva paikka ja siellä on vaikka mitä ihanaa katseltavaksikin! Tulehan vain mukaan joku kerta! :)
Iso gnu: Ai sinullakin on rautatietaustaa! ;) Oulussa se Rautatiekirjakaupan lehtikioski (niin sitä muistaakseni sanottiin erotuksena) oli odotushuoneen yhteydessä. Siinä samassa paikassa on nytkin kioski, mutta en ole ajatellut on R vai mikä. Mutta harvapa nykynuori kulkisi tuollaisen työmatkan ja tullaisin työajoin kuin sinä!
Susu: Sinullahan liittyykin sitten ihanan romanttisia muistoja Salomonin solmuhuiviin. :) Minä olin jo vanha rouva niihin tutustuessani eikä minulla minkäänlaista henk´koht´ romantiikkaa liity näihin rakkauden solmuihin. Samaa kirjaa muuten minäkin taisin ensimmäisenä oppikirjanani Salomoneihin pitää, vaan ei siitä idea auennut.
Olipa kiva lukea juttua tuosta kerhostasi..kivalta kerholta kuulostaa. Harmi vain kun on espanjan tunnit samaan aikaan. Sinulla on ollut kiva kesätyöpaikka!
VastaaPoista